Eri luokkien määritelmiä
Sivut joilla määritelmä
Kielitiede
Fonetiikka
| Määritelmä | |
|---|---|
| aallonpituus | välimatka jakson yhdestä helposti tunnistettavasta kohdasta (esim. amplitudin maksimista) seuraavan jakson vastaavaan kohtaan |
| aaltomuoto | värähtelyä kuvaava esitys ajan ja amplitudin funktiona |
| absoluuttinen alku | sanan tai rytmijakson alku, jota edeltää tauko |
| absoluuttinen loppu | sanan tai rytmijakson loppu, jota seuraa tauko |
| aerodynaaminen fonetiikka | tutkimuskohteena on puheen perustuminen ilmanpaine-erojen hyväksikäyttöön |
| affektinen ilmaus | sana, kielellinen konstruktio tai muu kieliopillinen muoto, joka osoittaa puhujan tunnetilaa, sen muutoksia, psykofyysisiä reaktioita tai asenteita esimerkiksi aktuaalisessa puhetilanteessa tai joka nimeää ja kuvaa aiempien asiaintilojen emotionaalisuutta |
| affektisuus | kielen, kielellisen ilmauksen tai piirteen tunteita, ajatuksia tai tai asennetta ilmaiseva funktio |
| affrikaatta | klusiilin ja frikatiivin muodostama äänneyhdistelmä |
| aikafunktio | värähtelyä kuvaava esitys ajan ja amplitudin funktiona |
| aikavakio | aikaväli, jonka resonaattori vaatii päästäkseen luontaiseen värähtelyynsä |
| akkommodaatio (fonologia) | osittainen assimilaatio, jossa assimiloituva äänne omaksuu joitakin assimiloivan äänteen piirteitä |
| aksentti | 1. korko, tonaalisten keinojen käyttö (musikaalinen aksentti) 2. paino eli varsinkin äänenvoimakkuuden lisääminen tavun tai sanan erottamiseksi ympäristöstään (dynaaminen aksentti) 3. tietyn kielen prosodisen yksikön nimitys, esim ruotsin akuutti- ja gravis-aksentin nimitys 4. ortografinen merkki (aksenttimerkki), joka voi ilmaista eri asioita eri kielissä: sanapainoa espanjassa ja italiassa, vokaalin laatua ranskassa, vokaalin pitkää kestoastetta unkarissa tai diftongista ääntämistä islannissa 5. segmentaalisten ja prosodisten piirteiden yhteisvaikutus, joka erottaa toiskielisen puhujan ääntämisen jonkin kielen aidosta ääntämisestä |
| akustinen | välineillä havaittava äänen perustaajuus, sen mitattavissa oleva, dynaaminen ominaisuus |
| akustinen fonetiikka | tutkii kielellisten ilmausten akustista rakennetta ja puheen akustiikkaa yleensä |
| akustinen piirre | kokeellisilla menetelmillä todettavissa oleva puheen akustinen ominaispiirre |
| akustinen vihje | puheen akustisessa ilmenemismuodossa esiintyvä, fonologisesti relevantteja piirteitä edustava signaali |
| akuuttisanaintonaatio | ruotsinruotsin toinen sanaintonaatiotyyppi, korkea tai nouseva intonaatio, esim. sanassa anden |
| alakajetto | se osa ilmaväylästä, kajetosta, joka jää ääniraon alapuolelle |
| alasin | välikorvaontelossa sijaitseva kuuloluuketjun toinen luu |
| alavokaali | puoliväljä tai väljä vokaali |
| alkusointu | saman äänteen tai äänneryhmän esiintyminen peräkkäisissä sanoissa, useimmiten sananalkuisena, esim. vaka vanha Väinämöinen |
| allofoni | foneemin variantti |
| allofoninen sääntö | joukko toteutumissääntöjä, jotka ilmoittavat minkälaisena "h" (tai jokin muu foneemi) toteutuu minkinlaisissa ympäristöissä |
| allotoni | toneemin variantti |
| aluke | äänihuulivärähtelyjen alkamistapa vokaalialkuisissa sanoissa |
| alveopalataalinen | konsonantti, joka syntyy kielen koskettaessa yhtä aikaa hammasvallin ja kovan kitalaen ääntämisvyöhykkeitä |
| amplitudi | värähtelevän kappaleen (esim. painevaikutuksesta liikkuvan ilmahiukkasen) värähdyksen laajuus |
| analogia-digitaalimuunnos | analogiamuotoinen puhesignaali (esim. mikrofonilla ääninauhaan tallennettu) muutetaan digitaaliseksi, numeromuotoiseksi tiedoksi |
| analoginen | tiedon (signaalin) kuvaus signaalin suhteita vastaavalla ilmiöllä (esim. jännitteellä tai käyrällä) |
| analyysioptio | puheen analyysissä sovellettu vaihtoehto |
| antiformantti | formantin vastakohta, siirtofunktiossa amplitudia heikentävä voima, joka spektrissä tulee esiin joko osasävelten puuttumisena tai osasävelten heikentymisenä |
| anturi | laite, joka ensisijaisesti välittää tietoa mitattavasta kohteesta rekisteröinti- tai mittauslaitteeseen |
| arkkifoneemi | fonologisen opposition neutraalistumista kuvaava merkki |
| artikulaatio | kielikohtaisesti vaihteleva sanojen, tavujen ja äänteiden sekä jatkuvan puheen tuotto |
| artikulaatioasento | äänteen artikulaatioliikkeen aikainen, äänteelle luonteenomainen, ääntöelinten omaksuma asento, artikulaation tavoiteasema |
| artikulaatioaste | pystysuorassa suunnassa tapahtuvien kielen liikkeiden säätelemä suusolan väljyysaste |
| artikulaatiobaasis | valmiustila, jossa ääntöelimet (lähinnä kieli) ovat alkaessaan suorittaa artikulaatioliikkeitä |
| artikulaatioelimistö | tarkoitetaan usein samaa kuin puhe-elimistöllä |
| artikulaatiofonetiikka | käsitetään usein samaksi kuin fysiologinen fonetiikka, toisinaan taas suppeammin vain artikulaation tutkimushaaraksi |
| artikulaatioliike | äänteen tuottamiseen tarvittava, puhe-elinten toimintatapaan liittyvä liikekokonaisuus |
| artikulaationopeus | puheen yksiköiden tuotto sekuntia kohti |
| artikulaatiopaikka | äänteen tuottamisessa käytetty luonteenomainen ja relevantti kohta ääntöväylässä |
| artikulaatiotapa | äänteen tuottamisen luonnetta, lähinnä väylän avauma-astetta ilmaiseva termi |
| artikulaattori | artikulaatioliikkeitä suorittava ääntöelin, liikkuva puhe-elin, kuten huulet, kieli, kitapurje |
| artikulatorinen | prosodian tarkastelu siltä kannalta, miten ääni ilmenee fysiologisesti puhujassa |
| artikulatorinen fonetiikka | puheen tuottamista tutkiva fonetiikan osa-alue |
| artikulografi | ylimpien ääntöelinten liikkeitä mittaava laite |
| artikuloida | suorittaa ääntöliikkeitä |
| aspiraatio | suuväylän sulkeuman taakse syntyneen ilmanpaineen voimakkaan laukeaman aiheuttama h-mainen lisä-äänne klusiilissa |
| aspiraatta | äänne, yleensä klusiili, johon liittyy aspiraatio, esim. [kh], [ph], [th] |
| … lisää tuloksia | |
Tekstintutkimus
| Määritelmä | |
|---|---|
| ab ovo | kerronta, joka käynnistyy yksityiskohtaisella selostuksella kerrottavien tapahtumien esihistoriasta ja taustoista |
| affektisuus | kielen, kielellisen ilmauksen tai piirteen tunteita, ajatuksia tai tai asennetta ilmaiseva funktio |
| ala (tekstintutkimus) | alalla (eli diskurssin alalla) tarkoitetaan systeemis-funktionaalisessa kielitieteessä toimintaa, jonka osana teksti on ja joka on tunnistettavissa tietyksi sosiaaliseksi toimintamuodoksi |
| alagenre | genren alalaji |
| alatyyli | vulgaaria sanontaa viljelevä diskurssi |
| anakoluutti | virkkeen alun ja lopun välinen lauseopillis-looginen yhteensopimattomuus; lauseen aloittaminen yhdellä tavalla ja jatkaminen tai päättäminen toisella |
| apoteoosi | ylistys, ylistyslaulu; jumalointi; antiikin aikana ihmisen korottaminen jumalaksi tai pyhimykseksi; jonkin asian tai henkilön ylenpalttinen ylistäminen |
| arkaismi | vanhentunut tai sävyltään vanhahtava sana tai ilmaus, joka ei ole vakinaisessa käytössä vaan esiintyy tavallisesti tyylisyistä |
| attisismi | antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten puhujien tyyli, jolle oli ominaista koruton suoraviivaisuus; attikalainen tyyli |
| barokki | kaikkien taiteiden alalla myöhäisrenessanssista alkanut koristeellisuutta painottava tyylisuunta |
| bathos | retoriikassa tahattomalta vaikuttava siirtymä ylevästä arkiseen ja naurettavaan |
| burleski | 1) irvokas, hullutteleva, karkean koominen teos, jossa voimakkaasti parodioimalla saatetaan toinen teos naurunalaiseksi; 2) koominen tyyli, jossa kohteet pyritään esittämään liioitellun vääristellyssä muodossa |
| CARS-malli | tieteellisen artikkelin johdantoa kuvaava rakennemalli |
| decorum | 1) sopivuus, hyvä tapa, etiketti 2) standardi tai säännöstä sille, mitkä kielenkäyttötavat, tyylit, henkilöhahmot, muodot ja tapahtumat ovat soveliaita kirjallisessa esityksessä |
| definiittisyys | substantiivilausekkeen tarkoitteen tuttuus tai tunnistettavuus meneillään olevassa diskurssissa |
| didaktinen runous | runous, jossa tähdennetään hyvien tapojen noudattamisen tärkeyttä, säädyllisyyttä, jumalanpelkoa tms. yleisesti suositeltavina pidettyjä asioita; opetusrunous |
| diktio | kirjalliselle teokselle tai kirjailijalle ominainen sananvalinta; johonkin ilmaisutarkoitukseen erityisesti valittu sanasto |
| direktiivi | ohjailevassa tehtävässä käytetty lausuma |
| diskurssi | 1. lausetta laajempi kielellinen kokonaisuus 2. puhuttu, kirjoitettu ja viitottu kielenkäyttö kontekstissaan |
| diskurssipartikkeli | pikkusana, joka luonnehtii puhujan asennetta, puhujien välisiä suhteita tai lausuman suhdetta kontekstiin |
| doggerel | löyhä ja epäsäännöllinen, usein humoristinen tai burleski runo- tai säemuoto, joka vaikuttaa pikaisesti kyhätyltä ja sattumanvaraisesti sommitellulta |
| ekskurssi | poikkeama käsiteltävänä olevasta aiheesta tai juonesta; kirjoitukseen tai teokseen liitetty seikkaperäinen tietyn yksityiskohdan selvittely |
| eksotismi | kirjallisen kuvauksen kohteen valinta ei-eurooppalaisista, varsinkin itään ja etelään sijoittuvista alueista; myös outojen, tavallisuudesta poikkeavien aiheiden käsittely ja sellaisten motiivien käyttö |
| ekvivalenssi | 1. poeettisessa kielessä ilmausten välinen vastaavuussuhde, kaltaisuus 2. generatiivisessa kielitieteessä vaihtoehtoisten kielioppien kuvausvoiman heikko tai vahva vastaavuus |
| eleganssi | tyylikkyys, aistikkuus, esim. sanataideteoksessa |
| elegia | 1) antiikin aikana elegiseen runomittaan laadittu runoelma, useimmiten hauta-, muisto- tai omistuskirjoitus; 2) runo, jolla on melankolinen pohjasävy |
| ellipsi | 1) yhden tai useamman sanan tai lauseen poisjättö ilman että virkkeen merkitys olennaisesti muuttuu 2) narratologiassa myös tarinan jonkin ajanjakson kuvaamatta jättäminen |
| ensyklopedinen | kaikenkattava, perinpohjainen, tietosanakirjamainen |
| epookki | aikakausi; myös tärkeä ajankohta, josta uusi aikakausi alkaa |
| epäspesifisyys | indefiniittisen substantiivilausekkeen mahdollisuus olla viittaamatta mihinkään tiettyyn tarkoitteeseen |
| estetismi | 1) näkemys, joka korostetusti kiinnittää huomiota esteettisiin arvoihin taiteessa; 2) 1890-luvulla Englannissa huipentunut, Ranskan symbolismista virikkeitä saanut kirjallis-esteettinen suuntaus |
| eufemismi | kaunisteleva, kiertelevä tai peittelevä sanonta; kiertoilmaus, joka on korvattua ilmausta lievempi ja epämääräisempi |
| eufonia | ilmaisun soinnukkuus, joka saadaan aikaan sananvalinnalla ja sanojen järjestyksellä |
| eufuismi | teennäinen, sirosteleva, juhlallinen englantilainen barokkityyli, jolle ovat tunnusomaisia runsaat allegoriat, korusanat, liioittelut ja antiteesit |
| eufuismi | mahtipontinen, ylenmäärin juhlatyylinen ilmaus |
| evidentiaalisuus | puhujan tiedon lähteen ilmaiseminen, esimerkiksi perustuuko tieto suoraan havaintoon, päättelyyn tai kuulopuheeseen |
| folklore | henkinen kansankulttuuri ja etenkin suullinen perinne |
| fraasi (tyyli) | kliseemäinen, kulunut ilmaus |
| futurismi | lähinnä 1910-20-luvulla vaikuttanut avantgardistinen monitaiteinen suuntaus, jonka perusti italialainen runoilija Filippo Tommaso Marinetti (1876-1944) |
| grobianismi | 1400-luvun lopulta 1500-luvulle Saksassa vaikuttanut opetusrunouden laji, jossa viljellään karkeuksia ja irvokkuuksia ironisessa tarkoituksessa |
| groteski | Irvokas, eriskummallinen, vääristynyt; erityisesti ihmisen ulkonäön ja käyttäytymisen karikatyyrimäinen ja liioitteleva kuvaamistyyli. |
| historiografinen metafiktio | postmodernit historialliset romaanit, jotka sekä pyrkivät historiankirjoitukselliseen autenttisuuteen että kuvaamaan sitä, kuinka käsitys historiallisista tapahtumista ja henkilöistä on aina nykyhetkestä käsin tuotettua ja ideologisesti värittynyttä |
| homeerinen | Homerosta koskeva, Homerokseen tai hänen teoksiinsa liittyvä; Homeroksen aikainen tai tyylinen |
| huumori | leikinlasku; (sydämellinen) leikillisyys; kyky tajuta ja ilmaista huvittavat asiat |
| hypallage | retorinen figuuri, jossa määrite ja pääsana vaihtavat paikkaa merkityksen yleensä olennaisesti muuttumatta |
| hyperbola | kielikuva, jossa kohdetta kuvataan vääristellyissä mittasuhteissa; voimakkaan liioitteleva ilmaisu |
| hysteron proteron | retorinen figuuri, jossa tapahtumien järjestys muutetaan siten, että lause tai sana, jonka pitäisi loogisesti seurata jäljessä onkin edellä |
| hämäryys | sanataideteoksessa havaittava tahallinen tai tahaton moniselitteisyys, epämääräisyys ja vaikeaselkoisuus |
| ideationaalinen metafunktio | maailmaa konstruoiva metafunktio |
| IMRD-rakenne | tieteellisen tekstin rakenne, joka koostuu osista johdanto (engl. introduction), metodit (methods), tulokset (results) ja pohdinta (discussion) |
| … lisää tuloksia | |
Semantiikka
| Määritelmä | |
|---|---|
| abduktiivinen muutos | kielellinen muutos, joka tapahtuu abduktiivisen päättelyn tuloksena |
| abduktiivinen päättely | keksimisen tapa, jonka tuloksena järkevä selitys tai hypoteesi selittää tehtyä havaintoa tai tiedettyä tosiseikkaa |
| absoluuttinen adjektiivi | adjektiivi, joka ilmaisee ominaisuutta, joka entiteetillä joko on tai ei ole |
| absoluuttinen muoto | kontekstista irrallaan oleva sana tai morfeemi |
| absoluuttinen superlatiivi | superlatiivi, joka ilman vertailua ilmaisee ominaisuuden suurta määrää |
| affekti | voimakas ruumiilliinen tai tunnevaikutus, joka voi ilmetä jollain tavoin puhujan käyttämässä kielessä |
| affektiivinen merkitys | voimakkaan vaikutuksen alaisena syntynyt tunnelataus tai asenne |
| affektinen ilmaus | sana, kielellinen konstruktio tai muu kieliopillinen muoto, joka osoittaa puhujan tunnetilaa, sen muutoksia, psykofyysisiä reaktioita tai asenteita esimerkiksi aktuaalisessa puhetilanteessa tai joka nimeää ja kuvaa aiempien asiaintilojen emotionaalisuutta |
| affektisuus | kielen, kielellisen ilmauksen tai piirteen tunteita, ajatuksia tai tai asennetta ilmaiseva funktio |
| agentiivi | verbin ilmaiseman toiminnan useimmiten elollinen aiheuttaja |
| amelioraatio | sanan merkityksen paraneminen |
| anafora | taaksepäin viittaava pronomini tai muu vastaava kieliopillinen elementti |
| analogia | 1. kahden suhteen samankaltaisuuteen perustuva yleistys 2. nimestä tai nimenmuodostuksesta, jonka mallina on jollain tavoin ollut muu nimistö (nimistöntutkimus) |
| anomalia | merkitysten yhteensopimattomuudesta johtuva luonnottomuus |
| antonomasia | tyylikeino, jossa erisnimi tai muu täsmällinen nimi korvataan kuvaavalla ilmauksella |
| antonymia | suhde kahden nimityksen välillä, jotka tietyssä kielessä viittaavat vastakkaisiin käsitteisiin (TSK36) |
| antonymia | 1. merkitysten asteittainen vastakkaisuus 2. sanaparin lekseemien välillä vallitseva merkitysten vastakkaisuus |
| asiaintila | viittaa tekoon, tapahtumaan tai tilaan |
| aspekti | verbikategoriaan liittyvä kategoria, joka antaa lisäinformaatiota tekemisen luonteesta ja kestosta |
| assosiaatio | tapahtuma, jossa mielle kytkeytyy toiseen tai virittää toisen, siihen aikaisemmin kytkeytyneen mielteen |
| definiittisyys | substantiivilausekkeen tarkoitteen tuttuus tai tunnistettavuus meneillään olevassa diskurssissa |
| dekoodaus | kielellisen esityksen sanoman tai merkityksen tulkinta |
| demonstratiivipronomini | puhetilanteessa havaittavaan tai tekstissä mainittuun tarkoitteeseen viittaava pronomini |
| denotaatio | ilmauksen kielenulkoiseen maailmaan viittaava merkitys |
| deonttinen modaalisuus | modaalisuuden tulkinta puhujan tai puheyhteisön tahdon mukaiseksi velvoitteeksi tai luvaksi |
| deskriptiivinen ilmaus | sana tai sananmuoto, joka äänneasullaan kuvaa muiden aistien kuin kuulon avulla havaittavia ilmiöitä |
| deskriptiivisana | sana, joka kuvaa äänneasullaan oliota tai ilmiötä |
| diakroninen prototyyppisemantiikka | sanojen historiallisen merkityksen ja merkityksen muutoksen tutkimus prototyyppisemantiikan viitekehyksessä |
| diakroninen semantiikka | sanojen historiallisen merkityksen ja merkityksen muutoksen tutkimus |
| direktiivi | ohjailevassa tehtävässä käytetty lausuma |
| disambiguointi | homonyymien ratkominen |
| distributiivi | sana tai muoto, joka viittaa jokaiseen puheena olevan joukon jäseneen tai sen sisältämiin pienempiin ryhmiin |
| duratiivinen | kestollinen tekeminen |
| ei-faktiivinen verbi | verbi, jonka täydennyksenä olevan lauseen ilmaisevan asiantilan totuutta tai epätotuutta ei presupponoida eli siihen ei liity ennakko-oletuksia |
| ei-implikatiivinen verbi | verbi, jonka infinitiivitäydennyksen toteutuvuus jää avoimeksi |
| eksistentiaalinen presuppositio | presuppositio, joka ilmaisee oletuksen tarkoitteen olemassaolosta |
| ekstensio | niiden olioiden luokka, joihin jokin sana viittaa; lauseen totuusarvo |
| elollisuus | nominien semanttinen piirre ja usein kieliopillinenkin kategoria tai piirre, joka luokittelee ne esimerkiksi tarkoitteensa liikkumis- tai tuntemiskyvyn, tietoisuuden tai ihmisenkaltaisuuden mukaan |
| enonsiaatio | ilmaisutapahtuma, jossa merkityksenantoon osallistuvat puhujien lisäksi näiden vaihtuvia asemia osoittavat 1. ja 2. persoonan ilmaukset |
| enonsioija | ilmaisutapahtuman eli enonsiaation esittäjä, esimerkiksi puhuja tai kirjoittaja |
| entiteetti | yleisnimitys sille, minkä kielellinen ilmaus voi hahmottaa |
| episteeminen modaalisuus | esitetyn tiedon tulkinta mahdolliseksi, todennäköiseksi, varmaksi tai mahdottomaksi |
| epäspesifisyys | indefiniittisen substantiivilausekkeen mahdollisuus olla viittaamatta mihinkään tiettyyn tarkoitteeseen |
| eufemismi | kaunisteleva kiertoilmaus |
| eufuismi | mahtipontinen, ylenmäärin juhlatyylinen ilmaus |
| evidentiaalisuus | puhujan tiedon lähteen ilmaiseminen, esimerkiksi perustuuko tieto suoraan havaintoon, päättelyyn tai kuulopuheeseen |
| faktiivinen verbi | verbi, joka edellyttää, että sen täydennyksenä oleva että-lause on totta |
| figuuri | kielellisten merkkien epäitsenäinen ainesosa, jolle ei ole mitään erillistä vastinetta tekstin toisella tasolla |
| fokuspartikkeli | nostaa lauseen jonkin osan fokukseen. |
| formaattori | kielellinen merkki, jonka merkitys on deiktistä tai kieliopillista laatua eikä leksikaalista |
| … lisää tuloksia | |
Kasvitiede
Kasvimorfologia
| Määritelmä | |
|---|---|
| aaltopoimuinen | lehtilapa, jonka pinta on aaltomaisesti kumpuileva |
| aikaiseminen | kaksineuvoinen kukka, jonka emiön luotit kypsyvät ja tavallisesti myös kuihtuvat ennen kuin siitepöly vapautuu heteiden ponsien avautuessa |
| aikaisemisyys | ks. aikaiseminen |
| aikaisheteinen | kaksineuvoinen kukka, jonka heteiden ponnet avautuvat ja siitepöly vapautuu ennen kuin emiön luotti on kypsynyt vastaanottamaan siitepölyä |
| aikaisheteisyys | ks. aikaisheteinen |
| aitolehti | kasvulehtien ikäsarjan keskivaiheilla oleva lehti |
| akana | heinäkasvin (Poaceae) jyvän ulkopuolelle kiinnittynyt helve |
| alalehti | kasvussa ehkäistynyt verson tai vuosikasvaimen tyviosan tai maavarren lehti |
| aleuronikerros | siemenkuoren alla oleva proteiinipitoinen solukerros, jonka soluissa on runsaasti aleuronijyväsiä |
| alkeisjuuri | siemenkasvin alkion ja sirkkataimen ensimmäinen juuri |
| alkeissilmu | siemenkasvin alkion ja sirkkataimen osa, jossa on verson kärkikasvusolukko |
| alkeisvarsi | siemenkasvin alkion ja sirkkataimen osa, joka yhdistää sirkka- eli alkeislehdet ja alkeisjuuren |
| alkio | hedelmöittyneestä alkiorakon munasolusta kehittyvä kasvin aihe, joka on siemenen sisällä |
| alkionkehitys | tsygootin kehittyminen alkioksi |
| alkiorakko | koppisiemenisen kasvin emiön sikiäimen siemenaiheen monitumainen rakenne siemenaiheen sisällä |
| alkioripustin | rakenne siemenkasvin alkion alkeisjuuren jatkona |
| aluslehti | yksi kasvin alimmista, toisinaan ruusukkeisista kasvulehdistä |
| amfistomaattinen | lehti, jossa on ilmarakoja sekä ylä- että alapinnan päällysketossa |
| amfitrooppinen siemenaihe | siemenaiheen tyyppi, jossa siemenaiheen käyristyminen on niin huomattava, että alkiorakko on kaartunut hevosenkengän muotoiseksi |
| anatrooppinen siemenaihe | siemenaiheen tyyppi, jossa napasuoni on pidentynyt ja siemenaihe kääntynyt lähes 180° ympäri, jolloin siitereikä on lähellä napasuonen tyveä |
| apotrakeaalinen tylppysolukko | putkiloista erillään oleva eli kuitujen joukossa sijaitseva pitkittäinen tylppysolukko (puutylppysolukko) |
| apusolu | huulisolua ympäröivä päällysketon solu kasvin lehden ilmarakolaitteessa |
| atrooppinen siemenaihe | siemenaiheen tyyppi, jossa siemenaiheen napasuoniarpi, kanta ja siitereikä ovat samassa linjassa ja siitereikä napasuoniarven yläpuolella |
| avautumaton | rakenne, joka ei kypsyessään avaudu vapauttaakseen siemenet, itiöt tai siitepölyn |
| avautuva | rakenne, joka kypsyessään vapauttaa siemenet, itiöt tai siitepölyn |
| brakteoosinen | kukinto, jossa on pieniä, usein suomumaisia, ylälehtiä tai ne voivat puuttua kokonaan |
| costa | lehdykän keskiranka tai -suoni |
| costule | pikkulehdykän keskiranka tai -suoni |
| cyathium | tyräkkikasveille tyypillinen valekukka, jossa kukkien terälehdet ovat hävinneet ja suojuslehdet muodostavat yhtä kukkaa muistuttavan kuppimaisen rakenteen |
| ehyt | 1. lehtilapa, joka ei ole liuskoittunut eikä jakautunut lehdyköiksi 2. lehtilavan laita, joka ei ole millään tavalla hampainen |
| ehytlaitainen | lehti tai muu rakenne, jonka laita on sileä ja yhtenäinen |
| elaiosomi | hedelmissä tai siemenissä oleva mehevä rasva-, valkuaisaine- tai sokeripitoinen lisäke, joka houkuttelee muurahaisia levittämään kasvia |
| elin | rakenteellisesti kehittynyt putkilokasvin osa |
| emi | kukan siitoslehti, joka tuottaa siemenaiheet |
| emikasvi | kaksikotisen kasvin emikukallinen yksilö |
| emikukallinen | ks. emikukka |
| emikukka | kukka, jossa on emejä muttei heteitä |
| emikäpy | paljassiemenisen kasvin emikukinto, joka on muodoltaan tiivis ja kartiomainen |
| eminorkko | norkko, jossa on vain emikukkia |
| emitähkä | tähkä, jossa on vain emikukkia |
| emiö | kukan emilehtien muodostama kokonaisuus |
| emosolu | alkiorakon osa, josta muodostuu siemenvalkuainen |
| epigeeinen itäminen | itämistyyppi, jossa sirkkalehdet nousevat maanpinnalle |
| epikotyyli | sirkkalehtien ja ensimmäisten kasvulehtien väliin jäävä varren nivelväli |
| epistomaattinen | lehti, jossa on ilmarakoja vain yläpinnan päällysketossa |
| epämukainen | kukka, lehti tai jokin muu kasvin elin, jota ei voida jakaa kahteen samanlaiseen osaan |
| erilaislehtisyys | ilmiö, jossa kasvilla on pysyvästi useamman kuin yhdentyyppisiä lehtiä verson eri kohdissa |
| erilukuinen | kukka, jonka kiehkuroissa on eri määrä osia |
| esilehti | varren haaran ensimmäinen lehti tai lehtipari |
| eteenpäin suuntautunut | eteenpäin suuntautunut |
| … lisää tuloksia | |
Kasviekologia
| Määritelmä | |
|---|---|
| aapa | suoyhdistymätyyppi, jonka keskiosa on puutonta nevaa, reunoilla on myös rämeitä ja korpia |
| afoottinen | vesistöissä oleva pimeä syvän veden vyöhyke |
| agamolaji | laji, joka käsittää ainoastaan suvuttomasti lisääntyviä yksilöitä |
| ahemerobi | koskematon luonnonkasvupaikka |
| aho | kaskimaalle viljelyn jälkeen kehittynyt niittymäinen kasvillisuus |
| ainavihanta | kasvi, jonka lehdet elävät vähintään yhden vuoden ja säilyvät vihreinä vuodenajasta riippumatta |
| alkalinen | emäksisesti reagoiva aine, joka luovuttaa hydroksyyli-ioneja vesiliuokseen |
| alkuperä | lajin alkuperäinen esiintymisalue |
| alkuperäinen | 1. ensimmäinen, luonnontilainen: esim. alkuperäinen kasvillisuus 2. laji tai muu taksoni joka on saapunut esiintymisalueelleen ilman ihmisen vaikutusta jo kauan sitten |
| alkuperäisalue | alue, jolta laji on kotoisin tai lähtöisin |
| alkuperäiskasvi | kasvi, joka on saapunut esiintymisalueelleen ilman ihmisen vaikutusta jo kauan sitten |
| allikko | avovetinen paikka keidassuolla |
| allogeeninen | tekijä joka vaikuttaa systeemin ulkopuolelta tai laji joka kulkeutuu alueelle muualta |
| alloktoninen | laji, joka on tullut esiintymisalueelleen sen ulkopuolelta mutta levinnyt ja kotiutunut sinne |
| allopatrinen | laji tai populaatio, joka elää maantieteellisesti eri alueella kuin vertailukohtana oleva |
| allopolyploidi | kahden eri diploidilajin risteytymisessä syntyvä laji tai suku, jonka kromosomimäärä on kaksin- tai moninkertaistunut |
| allotetraploidi | kahden eri diploidilajin risteytymisessä syntyvä laji tai suku, jonka kromosomiluku on kaksinkertaistunut |
| allotooppinen | populaatio, joka elää maantieteellisesti samalla alueella mutta eri habitaatissa kuin vertailukohtana oleva populaatio |
| alunamaa | hapan (sulfaattipitoinen) suolamaa |
| aluskasvillisuus | kasvillisuus, joka muodostaa kerroksellisen kasviyhdyskunnan alimman osan |
| alvari | laakeille kalkkikalliopohjille syntyvää kasvillisuus |
| amfitooppinen | laji tai populaatio, joka kykenee elämään useilla erilaisilla alueilla |
| amfitrooppinen levinneisyys | trooppisen vyöhykkeen pohjoisille ja eteläisille reunoille rajoittuva eliöiden levinneisyys |
| anemokori | eliö joka leviää tuulen mukana |
| arboretum | istutettu ja hoidettu alue, jossa eri puuvartislajeja kasvatetaan rinnakkain |
| aro | lauhkean vyöhykkeen kuivahko, puuton ja heinävaltainen kasvillisuustyyppi |
| aspekti | kasvitieteessä tietyn kasviyhdyskunnan tiettynä ajankohtana tavattava kasvilajisto |
| autotrofinen sukkessio | kasvillisuuden ajallinen kehitys jollakin alueella |
| avainbiotooppi | erityisen tärkeä elinympäristö |
| avainlaji | ekosysteemin tai eliöyhteisön toimintaan voimakkaasti vaikuttava laji |
| avohakkuu | metsän uudistamishakkuu, jonka yhteydessä alueen puusto poistetaan |
| avosuo | puuton suo |
| biomarkkeri | tekijä tai ominaisuus, joka ilmentää ympäristön tai eliön biologisen tilan muutosta |
| biomassa | elävien organismien määrä tietyssä populaatiossa tai ympäristössä tiettynä hetkenä |
| biomassan poisto | tuottavan massan poistaminen tai vähentäminen erityisesti rehevöityneistä vesistöistä |
| biomassan pyramidi | biomassan perusteella laadittu ekologinen pyramidi |
| biomi | tietyn ilmastoalueen kasvillisuuden, eläimistön ja maaperän muodostama suurekosysteemi |
| biomonitorointi | ympäristönmuutosten seurantaa biomarkkerien avulla |
| bioottinen potentiaali | eliön tai populaation maksimaalinen kasvukyky optimaalisissa olosuhteissa |
| bipolaarinen | laji, jota esiintyy sekä pohjois- että etelänapa-alueella |
| boniteetti | kasvupaikan ravinteisuutta ja puuntuotantokykyä kuvaava tunnus |
| boreoalpiininen | laji, jota esiintyy boreaalisella vyöhykkeellä ja vuoristojen alpiinisella korkeusvyöhykkeellä |
| direktiivilaji | laji, joka on mainittu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteessä II, IV tai V tai lintudirektiivin liitteessä I |
| dormanssi | elämän vaihe, jossa aineenvaihdunta on merkittävästi hidastunut ja kasvu pysähtynyt |
| dormantti | kasveilla lepovaiheessa oleva silmu tai siemen tai eläimillä horroksessa oleva yksilö |
| dysfoottinen | vesistössä oleva hämärävaloinen vyöhyke |
| dyyni | tuulen kasaama, rakeisesta aineksesta koostuva kumpu |
| dyynikasvillisuus | lentohiekkaharjanteilla kasvava kasvillisuus |
| edafinen | maaperään liittyvä |
| edafon | maaperässä elävä eliöstö |
| … lisää tuloksia | |
Kasvimaantiede
| Määritelmä | |
|---|---|
| aavikkomaannos | ohut ja niukasti humusta sisältävä maannos |
| ahemerobi | koskematon luonnonkasvupaikka |
| alkalinen | emäksisesti reagoiva aine, joka luovuttaa hydroksyyli-ioneja vesiliuokseen |
| alkuperä | lajin alkuperäinen esiintymisalue |
| alkuperäisalue | alue, jolta laji on kotoisin tai lähtöisin |
| alpiininen | metsänrajan yläpuolinen kasvillisuuden korkeusvyöhyke |
| alvari | laakeille kalkkikalliopohjille syntyvää kasvillisuus |
| amfitrooppinen levinneisyys | trooppisen vyöhykkeen pohjoisille ja eteläisille reunoille rajoittuva eliöiden levinneisyys |
| antarktinen alue | kasvistollinen suuralue, johon kuuluvat Uusi Seelanti, Tulimaa, Falkland-saaret, Chilen puoleinen Patagonia sekä kylmien merivirtojen vaikutuspiiriin kuuluvat eteläiset saaret 37-56°S |
| arboretum | istutettu ja hoidettu alue, jossa eri puuvartislajeja kasvatetaan rinnakkain |
| aro | lauhkean vyöhykkeen kuivahko, puuton ja heinävaltainen kasvillisuustyyppi |
| aspekti | kasvitieteessä tietyn kasviyhdyskunnan tiettynä ajankohtana tavattava kasvilajisto |
| azonaalinen | tietylle kasvillisuusvyöhykkeelle poikkeuksellinen, epätyypillinen kasvillisuus |
| biomi | tietyn ilmastoalueen kasvillisuuden, eläimistön ja maaperän muodostama suurekosysteemi |
| boreoalpiininen | laji, jota esiintyy boreaalisella vyöhykkeellä ja vuoristojen alpiinisella korkeusvyöhykkeellä |
| edafinen | maaperään liittyvä |
| edafon | maaperässä elävä eliöstö |
| ekokliini | eliön geneettisten ominaisuuksien vähittäinen muuttuminen siirryttäessä alueelta tai vyöhykkeeltä toiselle |
| ekotoni | kahden ekosysteemin raja-alue tai vaihettumisvyöhyke |
| ekspositio | rinteiden suunnan ja kaltevuuden vaikutuksia kasvillisuuteen kuvaava ilmiö |
| eliömaakunta | maakunta, jota käytetään biologisen tiedon keruun ja tallentamisen maantieteellisenä yksikkönä biologisessa kirjallisuudessa ja biologisissa museokokoelmissa |
| elomuoto | kasvien luokittelukategoria, joka kertoo, missä ja miten silmut säilyvät epäedullisen vuodenajan yli |
| elomuotospektri | tietyn alueen kasvilajiston jakautuminen elomuotojen kesken |
| epipelaginen vyöhyke | valtameren ylin vesikerros, joka ulottuu pinnasta noin 200 metrin syvyyteen |
| erotuslaji | kasvilaji, joka puuttuu jostakin kasvillisuustyypistä ja jota voidaan käyttää apuna eroteltaessa tyyppejä toisistaan |
| euhemerobi | ihmisen voimakkaasti muokkaama tai luoma kulttuurikasvupaikka |
| eulitoraali | ylimmän ja alimman vesirajan väliin jäävä rantavyöhyke, joka on ajoittain veden alla |
| Fennoskandia | kasvimaantieteellinen alue joka kattaa Norjan, Ruotsin, Suomen sekä Kuolan niemimaan, Venäjän Karjalan, Karjalankannaksen ja läntisimmän osan Arkangelin alueesta |
| hammasjuuri-linnunhernetyyppi | tuoreiden runsasravinteisten lehtojen metsätyyppiryhmän tyyppi, jota tavataan Etelä-Suomen metsäkasvillisuusvyöhykkeellä lähinnä Lounais-Suomen saaristossa |
| havumetsä | pohjoisella pallonpuoliskolla arktisen vyöhykkeen eteläpuolella viileässä kasvillisuusvyöhykkeessä esiintyviä metsiä, jotka muodostavat yhtenäisen taigan |
| hemeradiafori | alkuperäiskasvi, jonka esiintymiseen ihmisen toiminta ei vaikuta tai joka on ihmistoiminnan vuoksi menettänyt alkuperäisiä kasvupaikkojaan, mutta saanut tilalle uusia |
| hiirenporras-isoalvejuurityyppi | kosteiden keskiravinteisten lehtojen metsätyyppiryhmän tyyppi, jonka aluskasvillisuudessa vallitsevat saniaiset ja jota tavataan useilla metsäkasvillisuusvyöhykkeillä Etelä-Suomen pohjoisosista aina Metsä-Lappiin saakka |
| hiirenporras-käenkaalityyppi | kosteiden keskiravinteisten lehtojen metsätyyppiryhmän tyyppi, jonka aluskasvillisuudessa vallitsevat saniaiset ja jota tavataan Etelä-Suomen metsäkasvillisuusvyöhykkeellä |
| hygrofiili | laji, joka suosii kosteuspitoista elinympäristöä |
| häränsilmä-kanervatyyppi | kuivien kankaiden metsätyyppiryhmän tyyppi, jota tavataan Etelä-Suomen metsäkasvillisuusvyöhykkeen harjumailla |
| häränsilmä-puolukkatyyppi | kuivahkojen kankaiden metsätyyppiryhmän tyyppi, jota tavataan erityisesti eteläisessä Suomessa Salpausselkien harjumailla |
| ilmastovyöhyke | maapallon eri osissa erotettavat ilmastollisesti toisistaan poikkeavat vyöhykkeet |
| ilmitalvehtija | kasvi, jonka talvehtivat silmut ovat vähintään 25 cm maanpinnan yläpuolella |
| imikkä-lehto-orvokkityyppi | tuoreiden runsasravinteisten lehtojen metsätyyppiryhmän tyyppi, jota tavataan Etelä-Suomen metsäkasvillisuusvyöhykkeellä etenkin kallioseinämien alla, kivikkoisilla mäillä ja harjunrinteillä |
| infralitoraali | pysyvästi veden peitossa oleva rantavyöhyke |
| irtokeijuja | vesikasvi, joka kasvaa upoksissa veden pinnan ja pohjan välillä eikä ole juurtunut pohjaan |
| irtokelluja | vesikasvi, joka kelluu vapaasti veden pinnalla ja jonka juuret ovat myös vedessä |
| isovarpuinen tupasvillaräme | aito puustoinen suotyyppi, joka on isovarpurämeen alatyyppi |
| isovarpuräme | aito puustoinen suotyyppi, joka on lähinnä kuivien kankaiden ensivaihetta pidemmälle ehtinyt soistuma |
| joutomaa | ihmisen muokkaama tai häiritsemä paikka, jota ei kuitenkaan hoideta tai käytetä mihinkään erityistarkoitukseen |
| juolukka-puolukka-variksenmarjatyyppi | kuivien kankaiden metsätyyppiryhmän tyyppi, joka vallitsee Metsä-Lapin metsäkasvillisuusvyöhykkeellä |
| juolukka-variksenmarja-mustikkatyyppi | kuivahkojen kankaiden metsätyyppiryhmän tyyppi, joka vallitsee Metsä-Lapin metsäkasvillisuusvyöhykkeellä |
| jäkäläturvekangas | turvekangastyyppi, joka metsissä rinnastuu karukkokankaisiin ja luonnontilaisissa soissa rahka- ja keidasrämeisiin sekä rahka- ja lyhytkorsinevoihin |
| jäkäläturvekangas (i) | turvekangastyyppi, joka kehittyy ojituksen vaikutuksesta rahkarämeestä |
| jäkäläturvekangas (ii) | turvekangastyyppi, joka kehittyy ojituksen vaikutuksesta rahka- ja lyhytkorsinevasta sekä keidasrämeestä |
| … lisää tuloksia | |
Arkeologia
| Määritelmä | |
|---|---|
| abo | Turussa 1400-luvun alussa lyöty hopearaha |
| aikalaisarkeologia | nykyhetkeen ja lähimenneisyyteen (1900- ja 2000-luvuille) ajoittuvien ilmiöiden, kohteiden ja artefaktien tieteellinen tutkimus arkeologisten teorioiden ja menetelmien avulla |
| ajoitusmenetelmä | tieteellinen menetelmä arkeologisen kohteen, arkeologisoituneen jäännöksen, ekofaktin tai artefaktin absoluuttisen tai suhteellisen iän selvittämiseksi |
| Ancylusjärvi | Itämeren kolmas jääkauden jälkeinen kehitysvaihe noin 8800 - 7000 eaa. |
| Ancylusjärvi | Itämeren järvivaihe noin 10 800–9 000 vuotta sitten |
| antikvarismi | arkeologian edeltäjänä pidetty historiantutkimuksen suuntaus, joka keskittyi menneisyyden materiaalisten jäännösten (kuten esineiden, rakenteiden ja tekstien) empiiriseen tutkimukseen |
| arkeo-osteologia | arkeologisissa tutkimuksissa löydettyjen luiden ja luunpalasten tutkimus |
| arkeobotaniikka | kasvitiedettä, arkeologiaa ja historiaa yhdistävä tieteenala, joka tutkii ihmisten ja kasvien vuorovaikutusta menneisyydessä |
| arkeologi | henkilö, joka tutkii menneisyyden ihmistä ja ihmisyhteisöjä materiaalisten jäännösten avulla |
| arkeologia | tieteenala, joka tutkii ihmistä ja ihmisyhteisöjä materiaalisten jäännösten avulla varhaisesta esihistoriasta aina nykypäivään asti |
| arkeologinen kohde | kiinteästi tietyllä paikalla sijaitsevien, toisiinsa liittyvien jäännösten muodostama kokonaisuus |
| arkistoinventointi | maastossa tarkastettavien alueiden tai kohteiden alustava määrittäminen ja paikantaminen tutkimusaluetta tai -kysymystä koskevien arkistolähteiden ja muun lähdeaineiston perusteella |
| artefakti | ihmisen valmistama objekti: arkeologisessa yhteydessä yleensä esine tai rakenne |
| artig | keskiaikainen baltialainen rahatyyppi |
| asbesti | kuitumainen mineraali, jota on käytetty esihistoriallisen keramiikan sekoiteaineena |
| asbestikeramiikka | yleiskäsite asbestisekoitteisille keramiikkatyypeille |
| asuinpaikka | maastonpaikka, jossa on jäänteitä ihmisasutuksesta |
| asumuspainanne | kivikautisen asumuksen kuoppamainen jäännös maastossa |
| aurto | kaksipuolinen hopearaha, joka otettiin ensimmäiseksi käyttöön Gotlannissa vuoden 1340 tienoilla ja muualla Ruotsissa noin vuonna 1370 |
| Baltian jääjärvi | Itämeren ensimmäinen jääkauden jälkeinen kehitysvaihe n. 11 000 - 9600 eaa. |
| bipolaari-iskentä | kiventyöstömenetelmä, jossa muokattavaan kivimateriaaliin kohdistetaan pystysuoria iskuja alasimen päällä |
| bipolaariydin | ydin, joka on syntynyt bipolaari-iskennän tuloksena |
| brakteaatti | 1) rahaa muistuttava suurehko kultainen tai kullattu riipus kansainvaellusajalta 400-500-luvulta jaa. 2) ohut, yksipuolisesti lyöty keskiaikainen hopearaha |
| brakteaatti | keskiaikainen penningin, joskus myös ½ penningin, arvoinen ohuesta hopeapellistä lyöty yksipuolinen raha |
| chaîne opératoire | metodologinen lähestymistapa, jonka päämääränä on selvittää ja ymmärtää arkeologisen aineiston elinkaarta aina raaka-aineen valinnasta valmistukseen ja käytöstä esineen hylkäämiseen |
| denga | venäläinen 1300-luvulta 1900-luvulle asti käytössä ollut rahayksikkö |
| diabaasi | emäksinen juonikivi, jonka koostumus vastaa basalttia (pintakivi) ja gabroa (syväkivi) |
| dirhemi | itämainen noin 3 gramman painoinen molemmin puolin lyöty hopearaha, joka oli yleinen maksuväline viikinkiajalla |
| distaalipää | kiviteknologiassa iskoksen tai säleen pää, johon isku ei ole kohdistunut |
| domestikaatio | ihmisen ja eliölajin tai -populaation välinen suhde, joka yleensä muuttaa eliön ominaisuuksia luonnonvaraisesta poikkeavaksi |
| dreijaus | keramiikan valmistustekniikka, jossa savimassaa muotoillaan pyörivän alustan päällä |
| dukaatti | kansainvälinen kultaraha, joka on ollut käytössä keskiajalta lähtien |
| eaa. | ennen ajanlaskun alkua |
| ekofakti | 1. ihmisen muinoin hyödyntämä elollisen luonnon tuote 2. ihmisen toimintaan liittyneen kasvin, eläimen tai muun elollisen jäännös arkeologisessa löytöyhteydessä |
| eKr | ennen Kristuksen syntymää |
| eläinosteologia | arkeologisissa tutkimuksissa löydettyjen eläinten luiden ja luunpalasten tutkimus |
| epäsuora iskentätekniikka | kiventyöstötekniikka, jossa muokattavaa kivimateriaalia ei isketä suoraan iskuvälineellä vaan iskut kohdistetaan välilliseen työkaluun |
| eräsija | elinkeinon harjoittamiseen liittyvä tilapäisasumus |
| esihistoria | ihmisen menneisyyden ajanjakso, jolta ei ole säilynyt kirjallisia lähteitä ja jota voidaan siksi tutkia vain materiaalisten jäännösten kautta |
| esine | ihmisen määrätarkoitusta varten valmistama tai muokkaama aineellinen ja eloton artefakti, joka kehystää inhimillisiä käytäntöjä ja välittää sosiaalisia suhteita |
| esineryhmä | löydettyjen esineiden jaottelu yleistajuisin tai tieteellisin kriteerein |
| esiroomalainen rautakausi | Etelä-Suomessa noin vuodesta 500 eaa. ajanlaskun alkuun ajoittuva periodi pronssikauden ja roomalaisen rautakauden välissä |
| fajanssi | lasitettu huokoinen keramiikka |
| fyrk | ruotsalainen rahayksikkö 1500–1600-luvuilla |
| genderarkeologia | tutkimusnäkökulmat, jotka keskittyvät sukupuolta koskeviin kysymyksiin arkeologian oppihistoriassa, tutkimuskohteissa, -yhteisöissä tai -organisaatioissa |
| geoarkeologia | tieteidenvälinen tutkimusala tai lähestymistapa, jossa käytetään geologian, geofysiikan, maantieteen ja muiden geotieteiden menetelmiä arkeologisia kohteita tutkittaessa |
| granulointi | koristelu, joka valmistetaan kiinnittämällä pieniä metallikuulia toisen metallin pinnalle |
| grivna | venäläinen painoyksikkö ja siihen perustuva maksuhopeatanko |
| hamara | kirveen tylppä puoli, terään nähden esineen vastakkaisella puolella |
| hauta | vainajan sijoittamista varten luotu fyysinen tila maassa, vedessä ja rakenteen tai rakennuksen osana |
| … lisää tuloksia | |