Arkeologia:esihistoria
Tällä käsitteellä ei ole otsikon muodostavia nimityksiä.
Definition
ihmisen menneisyyden ajanjakso, jolta ei ole säilynyt kirjallisia lähteitä ja jota voidaan siksi tutkia vain materiaalisten jäännösten kautta
Explanation
Esihistoriallinen aika jäsennetään kolmiperiodijaon mukaisesti kivikauteen, pronssikauteen ja rautakauteen. Maailmanlaajuisesti esihistorian aikarajaus ja alaperiodit vaihtelevat huomattavasti. Esihistoriallinen aika alkaa työkalujen käyttöönotosta n. 3 miljoonaa vuotta sitten ja päättyy eri paikoissa eri aikaan kulttuurien siirtyessä kirjallisten lähteiden tavoittamaksi. Päättyminen tapahtuu liukuvasti ja esihistoriallinen aika ja sitä seuraava historiallinen aika ovatkin osittain päällekkäiset. Suomessa esihistoria alkaa ensimmäisistä ihmistoiminnan merkeistä 10 000 vuotta sitten ja päättyy vähitellen 1100–1300-lukujen kuluessa nykyisen Suomen alueen siirtyessä osaksi kristillisen kirkon ja ympäröivien valtakuntien vaikutuspiiriä. Joskus termiä protohistoria käytetään kulttuureista, jotka ovat kirjallisten lähteiden piirissä, mutta eivät itse tuota niitä. Ennen esihistoria -termin vakiintumista käytettiin myös termiä historiantakainen.
Sources
DanielG1962, EddyMD2011, HaHaLaRaWe2015, LucasG2005, RowleyConwyP2006, SchnappA1996
References
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 26.3.2023: Arkeologia:esihistoria. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Arkeologia:esihistoria.)