Kielitiede:paino
paino
| paino |
Määritelmä
pääasiallisesti äänen intensiteetin vaihteluihin perustuva korosteisuus, prominenssi, jolla äänteet tavussa (tavupaino), tavut sanassa (sanapaino) ja sanat lauseessa (lausepaino) äännetään tai vastaanotetaan
Selite
Painollisuus on suhteellinen käsite ja edellyttää myös sävelkorkeuden ja joissain kielissä esimerkiksi tavun pituuden nousua. Käsitteen vanhempi suomenkielinen nimitys 1800-1900-luvuilla (esim. Kannisto 1915) oli korko.
Lisätiedot
KFT1993: (Termiä paino käytetään) "erotukseksi lähinnä melodianvaihteluihin perustuvasta musikaalisesta aksentista (intonaatio, korkokielet). Esim. suomen kielen sana-aksentti on lähinnä painoaksentti, vaikka paino ja korko (= musikaalinen aksentti) ovatkin sidostuneita, siten että painollisuus edellyttää myös intonaation nousua."
HäkkinenK2007: "Sekä painosta että korosta käytetään joskus nimitystä aksentti, ja selvyyden vuoksi voidaan puhua dynaamisesta (paino) ja musikaalisesta aksentista (korko)."
KFT1993: (Termiä paino käytetään) "erotukseksi lähinnä melodianvaihteluihin perustuvasta musikaalisesta aksentista (intonaatio, korkokielet). Esim. suomen kielen sana-aksentti on lähinnä painoaksentti, vaikka paino ja korko (= musikaalinen aksentti) ovatkin sidostuneita, siten että painollisuus edellyttää myös intonaation nousua."
Erikieliset vastineet
| veegos | Suomen romanikieli (kaalengo tšimb) | |
| stress | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- aksentti (vieruskäsite)
- korko (vieruskäsite)
- lausepainotus (alakäsite)
- pääpaino (alakäsite)
- sanapaino (alakäsite)
- sivupaino (alakäsite)
- tavupaino (alakäsite)
Käytetyt lähteet
LeinoP1982, KFT1993, HäkkinenK2007, JK2009, ELL, KannistoA1915
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kielitiede:paino. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:paino.)