Kirjallisuudentutkimus:futurismi
futurismi
| futurismi |
Helmikuun 20. päivänä 1909 Marinetti julkaisi pariisilaisessa Le Figaro -lehdessä uuden runouden ohjelmansa "Manifeste du Futurisme", jossa hyökätään rajusti italialaisen kulttuurin pysähtyneisyyttä vastaan:
- Runoutemme tärkeimmät ainekset olkoot rohkeus, uskaliaisuus ja kapina.- - Me julistamme, että kaikki maailman ihanuudet ovat saaneet lisäkseen uuden kauneudenmuodon: vauhdin kauneuden. Kilpa-auto on kauniimpi kuin Samothraken Nike. - - Me tulemme ihannoimaan sotaa - ainoaa puhdistuksen muotoa - militarismia, patriotismia. - - Haluamme repiä museot ja kirjastot ja taistella moraalia, feminismiä ja kaikkia opportunistisia ja utilitaristisia kataluuksia vastaan.
Marinetti hyväksyi sodan keinona vanhan ja aikansa eläneen tuhoamiseen. Nimensä mukaisesti futurismi tahtoi suuntautua dynaamisesti tulevaisuuteen. Futuristit ihailivat koneita, tehtaita, kaupunkikulttuuria ja vauhtia. Nimeksi liikkeelle olivatkin ehdolla myös dynaamiseen voimaan ja sähköenergiaan viittaavat dinamismo ja elettricismo. Futuristien dynamismi oli paljon velkaa filosofi Henri Bergsonin vitalistiselle filosofialle. Bergsonin mukaan todellisuus on olemukseltaan jatkuvaa liikettä, joka on tajuttavissa vain vaistonvaraisella intuitiolla. Ajan edellyttämä uusi ihminen sai nietzscheläisen yli-ihmisen maskuliinisen ja aggressiivisen hahmon. Marinetti itse tunnustautui fasistiksi esim. kirjoituksessaan ”Futurismo e Fascismo" (1924). Alkuun futuristit esiintyivät Marinettin ja nietzscheläisen Gian Pietro Lucinin julkaisemassa kansainvälisessä aikakauslehdessä Poesia (190509). Antologiaan I nuovi poeti futuristi (1912) osallistuivat Marinettin ohella mm. Paolo Buzzi, Emilio Settimelli ja Corrado Govoni. Vuodesta 1912 alkaen futurismin tärkeimmäksi kirjalliseksi ja teoreettiseksi julkaisufoorumiksi tuli Giovanni Papinin ja Argendo Sofficin perustama aikakauslehti Lacerban.
Merkittävimpiin saavutuksiinsa suuntaus pääsi kuvataiteissa, kun taas aidosti futuristisia sanataideteoksia syntyi niukanlaisesti. Marinetti itse kirjoitti sotarunoelmien ohella pornografisen romaanin Mafarka le Futuriste (1909, Futuristi Mafarka) - joka aiheutti Milanossa siveettömyyssyytöksen - sekä rabelaismaisen "gastronomisen tragedian" Le Roi bombance (1909, Kuningas Kemu). Marinettin toimeliaisuus suuntautui ennen kaikkea julkilausumiin. Niistä merkittävin on "Manifesto tecnico della letteratura futurista" (1912, Futuristisen kirjallisuuden tekninen manifesti), jossa neuvotaan, miten sanat tulisi vapauttaa ja puhdistaa: verbien ja substantiivien käyttöä suositellaan, kun taas adjektiiveja, konjunktioita, adverbejä ja välimerkkejä kehotetaan välttämään. Italialaiselle futurismille olivat ominaisia myös typografiset kokeilut erilaisilla kirjasinlajeilla ja fonteilla.
Venäjällä muodostui useita futuristiryhmiä, joista tärkeimmät olivat kubofuturistit ja egofuturistit. Venäläiset futuristit vierastivat italialaisille ominaista militarismin ja imperialismin ihailua. Kubofuturistien ryhmä syntyi ensimmäisen maailmansodan edellä 1912. Kubistiset kokeilut lähtökohtanaan se halusi kehittää runokieltä leikinomaiseen suuntaan. Ryhmän keskeisiä edustajia olivat David Burljuk (18821967), Vladimir Majakovski (1893-1930) ja Velimir Hlebnikov (18851922). Egofuturistien ryhmän perustivat Pietarissa 1911 Igor Severjanin ja Konstantin Olimpov. Myöhemmin liike levisi Moskovaan. Egofuturisteille runous oli ennen kaikkea egon (minän) ilmaisua. Venäläiset futuristit vastustivat kaikenlaista symbolismia, mystiikkaa ja estetismiä. He halusivat sokeerata ja ärsyttää porvaristoa. Vuonna 1912 julkaistun Majakovskin, Hlebnikovin, Burljukin ja Aleksei Krutšonyhin allekirjoittaman manifestin nimi oli kuvaavasti "Poštšetšina obštšestvennomu vkusu” (Korvapuusti yleiselle maulle). Siinä sanotaan mm:
- Menneisyys on tunkkaista. Akatemia ja Puškin ovat tajuttomampia kuin hieroglyfit. Alas Puškin, Dostojevski, Tolstoi ja kaikki, yli Nykyajan höyrylaivan laidan. - - Peskää kätenne, jos ne ovat kosketianeet likaisen limaisia kirjoja, joita ovat kirjoittaneet kaikenmaailman Leonid Andrejevit. - -Pilvenpiirtäjien korkeuksista katsomme heidän mitättömyyttään. - - Ja jos meidän riveiltämme vieläkin löytyy Teidän "Terveen järkenne” ja "Hyvän makunne” jälkiä, niiltä kuitenkin salamoi jo itsevaltaisen (itseriittoisen) Sanan Uusi Tuleva Kauneus.
Lokakuun vallankumouksen jälkeen futuristeilla oli alkuun merkittävä asema Neuvostoliiton kirjallisessa elämässä. He muodostivat organisaation LEF eli Levyj front iskusstv (Taiteiden vasen rintama) 1923 ja julkaisivat samannimistä aikakauslehteä (myöh. Novyi LEF, 1927-28). Kommunistinen puolue ei kuitenkaan enää hyväksynyt avantgardisteja, ja futuristinen liike kuoli 1920-luvun loppuun mennessä, kun sosialistisesta realismista tuli ainoa hyväksyttävä taidesuuntaus.
Suomeen futurismin ideoita toi esim. Olavi Paavolainen esseekokoelmassaan Nykyaikaa etsimässä (1929). Olavi Laurin (Paavolaisen) ja Mika Waltarin yhteiskokoelmassa Valtatie! (1928) ylistetään vauhtia ja tekniikan ihmeitä futuristiseen tapaan. Myös Aaro Hellaakosken kokoelmassa Jääpeili (1928) on havaittavissa futurismin jälkiä. Suomalaisessa kirjallisuudessa futurismia on kutsuttu myös koneromantiikaksi.Erikieliset vastineet
| futurism | englanti (English) | |
| futurismo | espanja (español) | |
| futurismo | italia (italiano) | |
| futurism | ruotsi (svenska) | |
| Futurismus | saksa (Deutsch) | |
| futurizm | venäjä (русский) | |
| futurism | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
- avantgarde (yläkäsite)
- koneromantiikka (vieruskäsite)
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:futurismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:futurismi.)