Kielitiede:artikulaatiotapa
ääntymätapa | artikulaatiotapa
ääntymätapa | |||
artikulaatiotapa |
Määritelmä
äänteen tuottamisen luonnetta, lähinnä väylän avauma-astetta ilmaiseva termi
Selite
Tärkeimmät piirteet äänteiden luokittelussa ovat artikulaatiopaikka ja artikulaatiotapa.
Lisätiedot
Tärkeimmät artikulaatiotavat ovat avauma, supistuma ja sulkeuma.
Pelkästään niiden varaan ei kuitenkaan artikulaatiotapoja voida ryhmitellä. Konsonanttien artikulaatiotapaluokat ovat klusiilit, frikatiivit (spirantit ja sibilantit), puolivokaalit, nasaalit, likvidat (lateraalit ja tremulantit), napausäänteet, hipaisuäänteet, avulsiivit, ejektiivit sejä implosiivit.
Koska puolivokaaleissa väylän avauma-aste on suppeampi kuin vokaaleissa, mutta ei yhtä suppea kuin frikatiiveissa, voidaan niiden väylän avauma-astetta kuvata lähentymäksi.Erikieliset vastineet
manner of articulation | englanti (English) | |
jiõnneemnääʹll | koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
FPS2000, KFT1993, HäkkinenK2007, KarlssonF2004, JK2009
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Kielitiede:artikulaatiotapa. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:artikulaatiotapa.)