Kielitiede:direktiivi
direktiivi
| direktiivi |
Määritelmä
Ohjailevassa tehtävässä käytetty lausuma
Selite
Direktiivisellä lausumalla puhuja käskee, kehottaa, pyytää, ehdottaa tai neuvoo puhuteltavaa toimimaan tai kieltää tai varoittaa häntä toimimasta tietyllä tavalla. Kun direktiivi on kieliopin tutkimuksen käsite, kuvauksen kohteena ovat tyypillisesti lause- ja muut kieliopilliset rakenteet, joiden avulla direktiivisyyttä voidaan ilmaista. Esimerkiksi Isossa suomen kieliopissa prototyyppiseksi direktiiviksi esitetään käskylause eli imperatiivi: ota koppi! älä ota sitä! Kieliopin tutkimuksen ulkopuolella direktiiveinä saatetaan kuitenkin käsitellä myös lausetta laajempia kielellisiä kokonaisuuksia. Direktiivien velvoittavuuden aste voi vaihdella. Myös tarjous tai luvan antaminen on direktiivistä (ota vain! voit mennä), vaikka siihen ei sisältyisi velvoittavaa sävyä. Historiallisesti direktiivin käsite on peräisin puheaktiteoriasta.
Lisätiedot
VISK2008 Direktiivi on nimitys ohjailevassa tehtävässä käytettävälle lausumalle, jolla voidaan käskeä, kehottaa, pyytää tai neuvoa puhuteltavaa toimimaan tai olemaan toimimatta tietyllä tavalla. Direktiivin prototyyppinen ilmaisutapa on imperatiivi- eli käskylause, esim. Kävele nyt vähän reippaammin. Direktiiveinä esiintyvät myös mm. muut verbialkuiset lauseet, esim. passiivi- (Lähdetään jo!) ja konditionaalimuodon sisältävät lauseet (Nukkuisit jo!). (» § 1645–.)
Erikieliset vastineet
| directive | englanti (English) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
VISK2008, LyonsJ1977, SearleJ1979, HonkanenS2012
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.11.2024: Kielitiede:direktiivi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:direktiivi.)