Arkeologia:genderarkeologia
sukupuoliarkeologia | genderarkeologia
| sukupuoliarkeologia | |||
| genderarkeologia | |||
| gender-arkeologia |
Genderarkeologia on 1970–80-luvuilta lähtien nostanut esiin sukupuolen, sukupuoli-identiteettien, -roolien ja sukupuolen ilmaisutapojen moninaista ja dynaamista luonnetta sekä perustavanlaatuista kytköstä sosiaaliseen ja kulttuuriseen kontekstiinsa.[1] Alkuvaiheissaan 1960-luvulla genderarkeologia keskittyi feminismin nk. toista aaltoa mukaillen sukupuolten välisiin valta-asetelmiin ja naiserityisiin kysymyksiin, mutta sittemmin genderarkeologian piiriin luettava tutkimus on kritisoinut arkeologisia tulkintoja, jotka unohtavat sukupuolen sosiaaliset ulottuvuudet ja olettavat sukupuolet lisääntymisbiologiaan pohjaavaksi dikotomiseksi, universaaliksi ja olemukselliseksi jaoksi miehiin ja naisiin. Vastaavasti huomiota on kiinnitetty johtopäätöksiin menneiden yhteisöjen sukupuolittuneista identiteeteistä, rooleista, työnjaosta tms., jotka perustuvat lähinnä biologisiin sukupuolieroihin ja ominaisuuksiin tai heijastavat anakronistisesti nykyisyydessä vallitsevia kulttuurisia käsityksiä ja oletuksia. Nykyisellään genderarkeologia ammentaa nk. neljännen aallon feminismille keskeisestä intersektionaalisuuden käsitteestä ja korostaa sukupuolta vain yhtenä ihmisiä erottavana ja yhdistävänä ominaisuutena osana moniulotteisia ja muuttuvia identiteettejä.[2]
Etenkin esihistoriallisissa löytöyhteyksissä yksilön sukupuolta tai varsinkaan identiteettiä kaikkine ulottuvuuksineen on useimmiten mahdotonta määritellä arkeologisesti, koska käytettävissä olevan aineisto on fragmentaarista ja sattumanvaraisesti säilynyttä. Arkeologiseen aineistoon kuuluvien ihmisjäänteiden biologisesta ja sosiaalisesta sukupuolesta voidaan kuitenkin tehdä päätelmiä seuraavin menetelmin:[3]
- Perinteinen tapa (sosiaalisen) sukupuolen määrittämiseksi perustuu vainajan hautaesineistön (vaatteet, korut, työkalut, aseet, muut löydöt) tarkasteluun, ja soveltuu häiriintymättömien ruumishautojen tutkimukseen. Hauta-antimien tai muun esineistön sukupuolittaminen on altis lukuisille virhelähteille, ja tulkinnat heijastavat väistämättä tarkasteluhetkeen sidottuja käsityksiä sosiaalisen ja biologisen sukupuolen suhteesta, sukupuoli-identiteetin merkityksestä ja ilmaisemisesta sekä sukupuolten määrästä, rooleista ja asemasta.[4]
- Sukukypsien ihmisten biologista sukupuolta on mahdollista arvioida luiden kokoon ja morfologiaan perustuvan osteologisen analyysin avulla silloin, kun luut ovat tarpeeksi hyvin säilyneet. Biologista sukupuolta voi tietyin rajoituksin määrittää myös hampaiden koosta.[5]
- Muinais-DNA-tutkimus paljastaa sukupuolikromosomeihin perustuvan biologisen sukupuolen (XX- tai XY-kromosomisto), mutta ei sitä, mikä käsitys henkilöllä on elinaikanaan ollut omasta sukupuolestaan, sukupuoli-identiteetistään tai seksuaalisuudestaan. Ihmisruumiin vaihteluun kuuluu myös kromosomivariantteja, joita ei voi luokitella yksiselitteisesti nais- tai miestyypilliseksi.
Erikieliset vastineet
| gender archaeology | englanti (English) | |
| genderarkeologi | norja (norsk) | |
| genusarkeologi | ruotsi (svenska) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Etu-SihvolaH2017, Gero&Conkey1991, GilchristR1999, Hedenstierna-Jonson&al2017, HervaV-P2001, ImmonenV&al2010, KuokkanenT2008, MoenM2019, Moilanen&Salomaa2018, RaninenS2017, SaloK2005
Alaviitteet
- ↑ Genderarkeologian noususta ja kehityksestä, ks. esim. Gilchrist 1999; sukupuolen käsittelystä suomalaisessa arkeologiassa, ks. Herva 2001, Kuokkanen 2008; Suomen arkeologiyhteisön sukupuolittuneisuudesta, ks. Immonen ym. 2010.
- ↑ Moen 2019: 217-18.
- ↑ Etu-Sihvola 2017.
- ↑ Ks. esim. Hedenstierna-Jonson et al. 2017; Moilanen & Salomaa 2018; Raninen 2017.
- ↑ Salo 2005.
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Arkeologia:genderarkeologia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Arkeologia:genderarkeologia.)