Kirjallisuudentutkimus:didaktinen runous

    Tieteen termipankista

    didaktinen runous

    didaktinen runous
    Määritelmä runous, jossa tähdennetään hyvien tapojen noudattamisen tärkeyttä, säädyllisyyttä, jumalanpelkoa tms. yleisesti suositeltavina pidettyjä asioita; opetusrunous
    Selite

    Antiikin aikaista opetusrunoutta edustavat esim. Hesiodoksen Erga kai hemerai (Päiviä ja töitä), Lucretiuksen De rerum natura (Maailmankaikkeudesta) ja Vergiliuksen Georgica (Maanviljelijän työt). Sekä Platon että Horatius korostavat didaktisuuden merkitystä, kun taas Aristoteles kiinnittää huomiota pikemmin esteettisiin arvoihin.

    Keskiaikana laadittiin runsaasti opetuskirjallisuuteen luettavaa gnoomirunoutta, exemplumeja, hyvän elämän oppaita ja hurskaan elämän käsikirjoja. Varsinkin 1700-luku oli valistuksellisen kirjallisuuden kulta-aikaa; lajia edustaa esim. Alexander Popen opetusrunoelma An Essay on Man (1733-34). Sittemmin englantilainen kirjailija ja kriitikko John Ruskin (1819-1900) esitti, että kirjallisuuden keskeinen tehtävä on uskonnollisten tunteiden vahvistaminen ja ihmisten eettisen valmiuden täydellistäminen. Runouden mahdollisesti tuottamaa mielihyvää hän piti toisarvoisena. Sen sijaan amerikkalainen kirjailija Edgar Allan Poe (1809-49) vastusti ajattelua, jota hän kutsui opettavaisuuden harhaopiksi (heresy of the didactic) ja vaati, että runoutta tulee kirjoittaa ja lukea vain runouden itsensä vuoksi. Didaktisuutta sisältyi 1900-luvulla mm. eeppiseen teatteriin.
    Lisätiedot Kreikan didaktikos=opettavainen

    Erikieliset vastineet

    didactic poetryenglanti (English)
    didaktisk diktningruotsi (svenska)
    didaktische Dichtungsaksa (Deutsch)
    didaktiline luuleviro (eesti)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:didaktinen runous. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:didaktinen runous.)