Kirjallisuudentutkimus:historiografinen metafiktio
historiografinen metafiktio | historiankirjoituksellinen metafiktio
| historiografinen metafiktio | |||
| historiankirjoituksellinen metafiktio |
Historiografisen metafiktion käsitteen lanseerasi 1980-luvulla kanadalainen kirjallisuudentutkija Linda Hutcheon. Termillä viitataan historialliseen postmoderniin fiktioon, jonka ominaispiirteitä ovat mm. itsereflektiivisyys, intertekstuaalisuus ja parodiointi. Laji problematisoi kirjallisuuden suhdetta historiaan ja todellisuuden kuvaamiseen; menneisyyteen ei ole pääsyä eikä historiaa ole mahdollista kuvata sellaisena kuin se oli. Tältä osin historiografinen metafiktio eroaa perinteisestä historiallisesta romaanista.
Menneisyyden sijaan tarkastelun keskiössä on menneisyyden kuvaamisen tapa. Historia voidaan tavoittaa ainoastaan aiempien representaatioiden kautta. Huomio kiinnittyy representaation poliittisuuteen ja epätäydellisyyteen; representaatio on aina subjektiivinen ja ideologiaan perustuva rajallinen uudelleenkuvaus menneisyydestä.
Lajia edustavat esim. Salman Rushdien Midnight’s Children (suom. Keskiyön lapset 1981), Graham Swiftin Waterland (suom. Veden maa, 1983), Julian Barnesin Flaubert’s Parrot (suom. Flaubertin papukaija, 1984) ja Umberto Econ Il nome della rosa (suom. Ruusun nimi, 1980).Erikieliset vastineet
| historiographic metafiction | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- metafiktio (yläkäsite)
- postmodernismi (kokonaisuuskäsite)
Käytetyt lähteet
HutcheonL1988, HutcheonL1989, HermanD&JahnM&RyanM-L2010, MäkikalliA&SteinbyL2013
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:historiografinen metafiktio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:historiografinen metafiktio.)