Kielitiede:demonstratiivipronomini
demonstratiivipronomini
| demonstratiivipronomini |
puhetilanteessa havaittavaan tai tekstissä mainittuun tarkoitteeseen viittaava pronomini
Demonstratiivit ovat sekä deiktisiä tai indeksisiä että anaforisia pronomineja, joita käytetään sekä itsenäisinä että määritteinä. Kun demonstratiivipronomini on NP:ssä tarkenteena, tarkoitteen tunnistaminen tapahtuu usein nimenomaan sen perusteella. Se suhteuttaa tarkoitteen samalla myös kontekstiin, puhetilanteen osallistujiin ja meneillään olevaan toimintaan.
Suomen kielessä demonstratiivipronomineja ovat (yksikössä) tämä, tuo, se ja (monikossa) nämä, nuo, ne. Niiden yksikkö ja monikko edustavat siis eri sanavartaloita.
Erikieliset vastineet
| demonstratiivo pronominos | Suomen romanikieli (kaalengo tšimb) | |
| demonstratiivapronomen | pohjoissaame (davvisámegiella) | |
| čujuheaddjipronomen | pohjoissaame (davvisámegiella) |
Lähikäsitteet
- interrogatiivipronomini (vieruskäsite)
- persoonapronomini (vieruskäsite)
- pronomini (yläkäsite)
- refleksiivipronomini (vieruskäsite)
- relatiivipronomini (vieruskäsite)
- resiprookkipronomini (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
VISK2008, SeppänenE1998, EtelämäkiM2006, LauryR1997
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 3.2.2026: Kielitiede:demonstratiivipronomini. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:demonstratiivipronomini.)