Kielitiede:superlatiivi
superlatiivi
| superlatiivi |
Määritelmä (fi)
vertailuaste, joka ilmaisee jonkin tai jonkun olevan eniten jotain muihin vertailukohteisiin verrattuna
Lisätiedot (fi)
VISK2008 Superlatiivi on adjektiivin ja adverbin komparaatiomuoto, joka ilmaisee, että tarkasteltavan ominaisuuden aste on luonnehdittavalla suurempi kuin muilla kyseisen vertailujoukon jäsenillä: Hän on ryhmän vilkkain lapsi, hän puhuukin eniten. Superlatiivin tunnus on -in, adverbeilla myös -iten. Superlatiiviadjektiivit ovat yksilöiviä adjektiiveja. (» § 642–, 300.)
Erikieliset vastineet
| superlatiivos | Suomen romanikieli (kaalengo tšimb) | |
| superlative | englanti (English) | |
| superlatiiv | koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll) | |
| superlativ | norja (norsk) | |
| superlatiiva | pohjoissaame (davvisámegiella) | |
| superlativ | ruotsi (svenska) |
Lähikäsitteet
- komparatiivi (vieruskäsite)
- positiivi (vieruskäsite)
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 1.2.2026: Kielitiede:superlatiivi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:superlatiivi.)