Kielitiede:ei-faktiivinen verbi
ei-faktiivinen verbi
| ei-faktiivinen verbi |
Määritelmä
verbi, jonka täydennyksenä olevan lauseen ilmaisevan asiantilan totuutta tai epätotuutta ei presupponoida eli siihen ei liity ennakko-oletuksia
Selite
Esimerkiksi verbit uskoa ja arvella ovat ei-faktiivisia verbejä: Uskon/Arvelen, että Liisa tuli kotiin tai Uskon/Arvelen Liisan tulevan eivät esitä Liisan kotiintuloa totena eivätkä epätotena, vaan antavat tästä vain puhujan oman arvion. Verbi luulla on lähinnä 1. persoonan preesensissä ei-faktiivinen (esim. Luulen, että ehdimme ajoissa), kun taas muissa persoonissa ja menneessä ajassa tulkinta on tyypillisesti kontrafaktiivinen (esim. Hän luulee olevansa tärkeä presupponoi ’hän ei ole tärkeä’ ja Luulin (ensin), että kurssin lopuksi on tentti presupponoi 'kurssin lopuksi ei ole tenttiä').
Lisätiedot
VISK2008 Ei-faktiivisiksi sanotaan sellaisia verbejä kuin luulla, epäillä, kuvitella ja uskoa, joiden lausetäydennyksen ei esitetä olevan tosi, esim. Luulen, että hän tulee pian. Ks. faktiivinen verbi, esim. tietää (» § 1561).
Lähikäsitteet
- faktiivinen verbi (vieruskäsite)
- kontrafaktiivinen verbi (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Kiparsky&Kiparsky1971, HakulinenA&KarlssonF1995, VISK2008, Lakaniemi2019
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 28.1.2025: Kielitiede:ei-faktiivinen verbi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:ei-faktiivinen verbi.)