ei-implikatiivinen verbi


ei-implikatiivinen verbi

Määritelmä (fi)

verbi, jonka infinitiivitäydennyksen toteutuvuus jää avoimeksi

Selite (fi)

Esimerkiksi lause Kaisa ajatteli tulla jättää avoimeksi sen, tuliko Kaisa vai ei. Tyypillisiä ei-implikatiivisia verbejä ovat ajatella, haluta, pelätä ja tahtoa. Modaalisista verbeistä mahdollisuutta merkitsevät verbit ovat yleensä ei-implikatiivisia, nesessiiviverbeistä mm. täytyä ja joutua saavat implikatiivisen tulkinnan: Hänen täytyi lähteä kuudelta (ja hän lähti helmat hulmuten). Nesessiivinen velvollisuuksia, sopimuksia ja aikomuksia ilmaiseva pitää-verbi taas käyttäytyy suomen länsimurteissa ei-implikatiivisesti: Hänen piti lähteä kuudelta (mutta hän jäi vielä katsomaan viimeisen näytöksen). (Itämurteissa sama verbi on implikatiivinen eli ilmaisee tapahtuman pakollisuutta; yleiskielessä sillä on sekä ei-implikatiivinen että implikatiivinen tulkinta.)

Lisätiedot (fi)

VISK2008 Ei-implikatiivisiksi sanotaan sellaisia verbejä kuin ajatella, haluta, pelätä ja tahtoa, jotka saavat infinitiivitäydennyksen mutta toisin kuin implikatiiviset verbit ne eivät implikoi täydennykseensä sisältyvän proposition olevan tosi tai epätosi. Esim. lause En ajatellut lähteä jättää avoimeksi sen, lähtikö puhuja vai ei. (» § 1561.)

Lähikäsitteet

faktiivinen verbi
implikatiivinen verbi (vieruskäsite)

Käytetyt lähteet

KarttunenL1971, HakulinenA&KarlssonF1995, LaitinenL1992

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 7.2.2026: Kielitiede:ei-implikatiivinen verbi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:ei-implikatiivinen verbi.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →