Määritelmät Käännöstiede/Tekstintutkimus
Määritelmien määrät Käännöstieteen aihealueella ja Tekstintutkimuksen sekä Syntaksin luokissa (Kielitieteen alueella)
Käännöstiede 256
Tekstintutkimus 110
Syntaksi 321
Määritelmän sisältävät termit Käännöstieteessä
| Määritelmä | |
|---|---|
| A-työkieli | tulkin tai kääntäjän työkieli, jota hän käyttää sekä lähde- että kohdekielenä |
| abstraktiotason muutos | semanttinen käännöstekniikka tai -strategia, joka sisältää siirtymän joko abstraktista konkreettisempaan tai konkreettisesta abstraktimpaan suuntaan |
| ad hoc-muotoilu | tilapäisluontoinen käännöstyön tulos |
| adaptaatio | 1. käännösmenetelmä, jossa käännös sopeutetaan käyttökontekstiinsa 2. intersemioottinen kääntäminen |
| adekvaattisuus | käännöksen ominaisuus: käännös noudattaa tulokielen normeja ja siinä on otettu huomioon käännöksen lukijoiden tarpeet ja odotukset |
| aktiivinen kokouskieli | kieli, johon tulkataan kokouksessa |
| alikääntäminen | käännösvirhe, joka johtuu siitä, että kääntäjä ei ole käyttänyt riittävästi tarkennusta, jonka seurauksena käännös on epäidiomaattinen tai siitä ei välity sama informaatio kuin lähtötekstistä |
| alkunormi | normi, joka ohjaa kääntäjän päätöstä siitä, sitoutuuko hän käännösprosessissa noudattamaan lähtö- vai tulokulttuurin konventioita |
| alkuteksti | käännösprosessin lähtökohtana oleva alkuperäinen teksti |
| ammattimainen käännös | käännös, joka on tehty käännösalan ammatillisia normeja ja standardeja noudattaen (su) a translation done according to commonly accepted professional standards (Eng) |
| arkkitranseemi | lähde- ja kohdetekstissä oleva teoreettinen yhteinen nimittäjä jonka avulla verrataan lähdetekstiä ja kohdetekstiä |
| asiateksti | teksti, joka on tarkoitettu useimmiten välittömään, lyhytaikaiseen käyttöön ja jonka funktiona on tiedottaminen eli yleisen tai tiettyä erikoisalaa koskevan tiedon välittäminen ja jossa pääasiana ei ole ilmaisutapojen esteettisyys |
| asioimistulkkaus | viranomaisen tai yksityisen tahon ja yksityishenkilön tai ryhmän välisen asioimisdialogin tulkkausta kahden kielen välillä |
| asioimistulkki | tulkki, joka tulkkaa asioimisdialogia |
| auktorisointi | auktorisoitujen kääntäjien tutkintolautakunnan myöntämä lupa toimia auktorisoituna kääntäjänä |
| automaattitekstitys | automaattisesti puheentunnistimella tuotettu kielensisäinen tekstitys |
| AV-kääntäminen | audiovisuaalista materiaalia sisältävän tekstin kääntämisen ala |
| avainsanakäännös | käännös, johon on käännetty lähtötekstin avainsanat |
| B-työkieli | tulkin tai kääntäjän hallitsema vieras kieli, jota hän käyttää sekä lähde- että kohdekielenä |
| C-työkieli | tulkin osaama vieras kieli, jota hän käyttää vain lähdekielenä |
| cheval-tulkki | tulkki, joka työskentelee kahdessa tulkkauskopissa saman kokouksen aikana |
| deskriptiivinen käännöstiede | kuvaileva käännöstieteen ala, jossa käännöksiä, kääntäjiä sekä käännösprosessia tarkastellaan kulttuurisessa ja historiallisessa kontekstissaan |
| deverbalisointi | tulkkausstrategia, jossa tulkki hahmottaa ja painaa mieleensä verbaalisen kokonaisuuden ilman, että muistaa saamastaan viestistä jokaisen yksittäisen sanan |
| dokumentaarinen käännös | käännös, joka toimii ikään kuin raporttina alkuperäisen tekstin viestistä (su) a translation which functions as a kind of report of the original communication, preserving various features of the source text (eng) |
| dubbaus | jälkikäteen tehtävä alkuperäisen ääniraidan korvaaminen halutun kielen ääniraidalla |
| dynaaminen ekvivalenssi | ekvivalenssi, joka edellyttää käännöksen ja lähtötekstin vastaanottajien reaktioiden samankaltaisuutta |
| ekplisiittisyyden muutos | pragmaattinen käännösstrategia, jolla käännöksestä tehdään joko eksplisiittisempi tai implisiittisempi suhteessa lähtötekstiin |
| eksotismi | kielellinen tai kulttuurinen viittaus, joka on siirretty lähtötekstistä kohdetekstiin pienellä adaptaatiolla tai sellaisenaan |
| eksplikatiivinen modulaatio | modulaatio, jossa kielen monitulkintaisia idiomaattisia ilmauksia muutetaan yksiselitteisemmiksi tai selitetään tarkemmin |
| eksplisiittistäminen | eksplisiittisyyden muuttaminen siten, että käännöksessä ilmaistaan eksplisiittisesti eli suoraan asia, joka lähtötekstissä on ilmaistu implisiittisesti eli epäsuorasti |
| ekspressiivinen teksti | tekstityyppi, jonka ensisijainen funktio on ilmaista kirjoittajan ajatuksia tai tunteita |
| ekvivalenssi | käännöksen ja lähtötekstin yksiköiden vastaavuus ja kommunikatiivinen samanarvoisuus |
| ennakkonormi | normi, joka määrittää käännösstrategian yleiset puitteet, ohjaa käännettävien tekstien valintaa sekä sitä, sallitaanko välikielen kautta kääntäminen |
| ennakointi | tulkkausstrategia, jota käyttämällä tulkki voi tulkata jotakin, mitä puhuja ei ole vielä sanonut |
| epäsuora käännös | käännös, jota ei ole tehty suoraan lähtökielestä vaan välikielen kautta eli jonka lähtötekstinä on alkuperäisestä lähtötekstistä aikaisemmin toiselle kielelle tehty käännös |
| epäsymmetrinen kieliregiimi | kokouksessa käytettävien kielten lukumäärä on suurempi kuin niiden kielten, joihin on tulkkaus |
| etukäteiseditointi | konekääntämisen työvaihe, jossa lähtötekstiä editoidaan sen saattamiseksi usealle tulokielelle helpommin käännettävään muotoon |
| etätulkkaus | tulkkausmuoto, jossa vähintään yksi osapuolista on fyysisesti eri paikassa ja kuva- ja ääniyhteydessä muihin viestintäosapuoliin |
| feministinen kääntäminen | kääntämisen tapa, jolla pyritään tekemään feminiininen subjekti näkyväksi kielessä |
| foneeminen kääntäminen | kääntämisen tapa, jossa käännöksen äänneasu vastaa mahdollisimman täydellisesti lähtökielistä äänneasua |
| funktionaaliset käännösteoriat | käännösteoriat, joissa keskitytään lähtö- ja tulotekstin käyttötarkoitukseen: joko niiden vastaavuuteen (funktionaaliset ekvivalenssiteoriat) tai niiden itsenäisyyteen (skoposteoria) |
| hybriditeksti | käännösprosessin tuloksena syntynyt teksti, joka noudattaa kahden tai useamman kulttuurin normeja ja konventioita |
| hyperinformaatio | tulkin antama viestin ymmärtämiselle välttämätön lisäinformaatio, joka kompensoi kuulijan puutteellisia tietoja kulttuurisesta taustasta |
| hyponymiamuutos | semanttinen käännösstrategia, jossa lähtötekstin yksikkö korvataan käännöksessä sen ylä- tai alakäsitteellä |
| häviö | käännösvirhe, jonka seurauksena käännöksestä puuttuu lähtötekstin jonkin kohdan välittämä oleellinen semanttinen informaatio tai jokin lähtötekstissä käytetty tyylikeino |
| idiomaattinen kääntäminen | kääntämisen tapa, jolla pyritään muodollisen vastaavuuden sijaan välittämään lähtötekstin merkitys luontevalla, ns. keskimääräisen kielenkäyttäjän yleiskielellä |
| illokutorinen vaihto | modulaatio, jossa lähtötekstistä kohdetekstiin tehdään muutoksia koskien verbin modusta tai retoristen kysymysten, huudahdusten tai suoran ja epäsuoran esityksen käytössä |
| ilmikäännös | käännös, josta ilmenee sen kännetty luonne (su) a translation which is intended to be recognized as a translation (eng) |
| imitaatio | käännöstapa, jossa kääntäjä ottaa kirjailijan vapauksia ja tekee haluamiaan muutoksia niin sisältöainekseen kuin merkityssisältöihinkin |
| implisitointi | eksplisiittisyyden muutos, jossa käännöksessä ilmaistaan implisiittisemmin eli epäsuoremmin asia, joka lähtötekstissä on ilmaistu eksplisiittisesti eli suoraan |
| … lisää tuloksia | |
Määritelmän sisältävät termit Tekstintutkimuksessa
(Tästä pitää ehkä jättää pois ne, jotka ovat tulleet suoraan Genre-kirjasta. Jää aika vähän jäljelle.)
| Määritelmä | |
|---|---|
| affektisuus | kielen, kielellisen ilmauksen tai piirteen tunteita, ajatuksia tai tai asennetta ilmaiseva funktio |
| ala (tekstintutkimus) | alalla (eli diskurssin alalla) tarkoitetaan systeemis-funktionaalisessa kielitieteessä toimintaa, jonka osana teksti on ja joka on tunnistettavissa tietyksi sosiaaliseksi toimintamuodoksi |
| alagenre | genren alalaji |
| arkaismi | vanhentunut tai sävyltään vanhahtava sana tai ilmaus, joka ei ole vakinaisessa käytössä vaan esiintyy tavallisesti tyylisyistä |
| asiakirja | kirjallinen asiapaperi, jonka yksityinen henkilö tai organisaatio on tuottanut osana yhteiskunnallista toimintaa ja jota käytetään virallisena tiedonlähteenä tai todisteena |
| CARS-malli | tieteellisen artikkelin johdantoa kuvaava rakennemalli |
| definiittisyys | substantiivilausekkeen tarkoitteen tuttuus tai tunnistettavuus meneillään olevassa diskurssissa |
| dialogisuus | kielenkäytön suuntautuminen vastaanottajiin sekä toisiin kielenkäyttötilanteisiin ja konteksteihin |
| direktiivi | ohjailevassa tehtävässä käytetty lausuma |
| diskurssi | 1. lausetta laajempi kielellinen kokonaisuus 2. puhuttu, kirjoitettu ja viitottu kielenkäyttö kontekstissaan |
| diskurssijärjestys | instituutioissa vallitseva genrejärjestelmä |
| diskurssikuvio | diskursiivinen resurssi, joka koostuu vaiheittain asettuvista ja kulttuurisesti vakiintuneista kielellisistä vuorovaikutustoiminnoista |
| diskurssimalli | kulttuurisidonnainen ja sosiokognitiivinen malli, jonka varassa tekstit ymmärretään |
| diskurssipartikkeli | pikkusana, joka luonnehtii puhujan asennetta, puhujien välisiä suhteita tai lausuman suhdetta kontekstiin |
| ekvivalenssi | 1. poeettisessa kielessä ilmausten välinen vastaavuussuhde, kaltaisuus 2. generatiivisessa kielitieteessä vaihtoehtoisten kielioppien kuvausvoiman heikko tai vahva vastaavuus |
| epäspesifisyys | indefiniittisen substantiivilausekkeen mahdollisuus olla viittaamatta mihinkään tiettyyn tarkoitteeseen |
| eufuismi | mahtipontinen, ylenmäärin juhlatyylinen ilmaus |
| evidentiaalisuus | puhujan tiedon lähteen ilmaiseminen, esimerkiksi perustuuko tieto suoraan havaintoon, päättelyyn tai kuulopuheeseen |
| fraasi (tyyli) | kliseemäinen, kulunut ilmaus |
| genre- ja rekisteriteoria | kielitieteen teoria, jossa genre, rekisteri ja kieli nähdään semioottisina tasoina, joista genre käyttää ilmaisutasonaan rekisteriä ja rekisteri kieltä |
| genreketju | ketju, jossa tekstit muuntuvat ennakoitavalla tavalla toisiksi teksteiksi |
| genrekolonnia | tekstilajien väliset suhteet paitsi niiden hierarkkisuuden myös sekoittumisen näkökulmasta |
| genren upottaminen | genren tuominen erillisenä osiona toisen genren sisään |
| genrerypäs | genren eriytymisen tuloksena syntynyt systeemi |
| genreverkostot | tekstilajien keskinäinen hierarkia ja jäsentyminen |
| horisontaalinen intertekstuaalisuus | intertekstuaalisuuden muoto, jolla tarkoitetaan tekstien suhdeta kirjoittavaan subjektiin ja vastaanottajaan |
| ideationaalinen metafunktio | maailmaa konstruoiva metafunktio |
| IMRD-rakenne | tieteellisen tekstin rakenne, joka koostuu osista johdanto (engl. introduction), metodit (methods), tulokset (results) ja pohdinta (discussion) |
| informaatiorakenne | tutun ja uuden tiedon osoittaminen lauseessa esimerkiksi sanajärjestyksen avulla |
| interpersoonainen metafunktio | vuorovaikutusta luova ja ylläpitävä metafunktio |
| intertekstuaalisuus | tekstin suhde muuhun tekstiin tai muihin teksteihin |
| jaksottainen intertekstuaalisuus | intertekstuaalisuuden muoto, jossa intertekstit on helppo erotella toisistaan ja ne saattavat jopa esiintyä konventionaalisessa järjestyksessä |
| kansansatujen morfologia | Vladimir Proppin venäläisiä kansansatuja käsittelevä rakennetta ja sisältöä koskeva analyysi |
| kielenkäyttöakti | kielenkäyttötapahtumaan sisältyvä yksittäinen akti (pyyntö, käsky, väite) tai laajempi jakso (vitsi luennon sisällä) |
| kielenkäyttötapahtuma | kielenkäyttöä sisältävä tapahtuma (rukous, keskustelu, puhe), joka koostuu vielä pienemmistä osasista eli kielenkäyttöakteista |
| kielenkäytön komponentit | kielenkäytön osatekijät Hymesin mukaan: näihin kuuluvat a) osallistujat, b) tilanne, c) tapahtuman päämäärät ja tulokset, d) viestin muoto ja sisältö, e) kielenkäytön vire (vakava, leikillinen tms.), f) kanava, g) vuorovaikutusnormit ja h) genre 17–18 |
| kirjallisuudellisuus | juuri kaunokirjallisuudelle tyypilliset piirteet |
| koherenssi | tulkinta, joka tekee tekstistä tilanteeseen ja tekstilajiin nähden mielekkään |
| kokonaisrakenne | tekstin rakentuminen tietyllä tavalla, tekstilajille ominainen tapa järjestyä kokonaisiksi teksteiksi |
| kommunikaatioprosessi | vähintään kahden osapuolen muodostama, tekstien tai ilmauksien välityksellä tapahtuva vuorovaikutus(tilanne) |
| konteksti |
|
| koteksti | tekstiyhteys |
| kriittinen diskurssianalyysi | kielitieteellisiä ja yhteiskuntatieteellisiä näkökulmia yhdistävä tutkimussuuntaus, jossa kiinnostus kohdistuu kielenkäytön ja vallan suhteeseen |
| kriittinen lingvistiikka | kielitieteen ala, joka selvittää muun muassa kielen ja ideologian sekä kielenkäytön ja vallankäytön riippuvuuksia |
| kulttuurikonteksti | tarkasteltavaa tekstiä ympäröivä tai sen osana oleva kulttuuri, esim. suomalainen kulttuurikonteksti |
| lausepainotus | äänen voimakkuuden ja sävelkorkeuden nousun tuottama sanan tai tavun prominenssi eli erottuvuus lausuman muusta osasta |
| materiaalisuus | kielen fyysinen - auditiivinen ja visuaalinen - ulottuvuus, joka nousee varsinkin lyriikassa ja muussakin poeettisessa käytössä etualalle |
| mediakielitaito | kyky tulkita, arvioida ja arvottaa erilaisia mediatekstejä |
| metadiskurssi | käsillä olevaa kielenkäyttöä koskevaa ja kommentoivaa kielenkäyttöä |
| metafunktio | kielen tehtävä tai tarkoitus, joka säätelee kielellisten valintojen muotoa ja merkitystä |
| … lisää tuloksia | |
Määritelmän sisältävät termit Syntaksin luokassa
(Koska edellisiä niin vähän, voisi ottaa tästä lisää.)
| Määritelmä | |
|---|---|
| A-infinitiivi | suomen kielen infinitiivi, jolla on tunnuksenaan tyypistä riippuen -a tai -ä tai konsonantti ja -a ~ -ä |
| absentiivinen merkitys | sellaisen kielellisen muodon merkitys, josta ilmenee, että sen käyttäjä ei ole itse nähnyt kuvaamaansa tapausta vaan on vain kuullut siitä |
| absolutiivi | sija, jolla ergatiivikielessä tai ergatiivisessa syntaksissa merkitään intransitiivilauseen subjektia ja transitiivilauseen objektia |
| ad-adjektiivi | yksinomaan adjektiivia tai adverbia määrittävät sanat, esim. erittäin, melko |
| adjektiivi | nominaalinen sanaluokka, joka esiintyy lauseessa substantiivin määritteenä tai predikatiivina |
| adjektiivimäärite | substantiivin määrite, useimmiten sanaluokaltaan adjektiivi |
| adjunkti | valinnainen lauseenjäsen |
| adjunktiivi | verbaalisen, adjektiivisen tai adverbi-ilmauksen määrite |
| adverbi | sanaluokka, joka määrittää verbiä, adjektiivia tai toista adverbia |
| adverbiaali | verbin tai lauseen täydennys tai määrite, joka ilmaisee esimerkiksi aikaa, paikkaa, tilaa, tapaa, välinettä, keinoa, syytä tai ehtoa |
| adverbiaalilause | alisteinen lause, joka on toiseen lauseeseen adverbiaalimaisessa suhteessa |
| adverbiaalilauseke | adverbiaalina toimiva lauseke |
| adverbiaalitäydennys | adjektiivin, adposition, adverbin ja etenkin verbin valenssin mukainen seuralainen, joka viittaa tilanteen muihin osallistujiin kuin subjektin ja objektin tarkoitteisiin |
| affektinen ilmaus | sana, kielellinen konstruktio tai muu kieliopillinen muoto, joka osoittaa puhujan tunnetilaa, sen muutoksia, psykofyysisiä reaktioita tai asenteita esimerkiksi aktuaalisessa puhetilanteessa tai joka nimeää ja kuvaa aiempien asiaintilojen emotionaalisuutta |
| affektisuus | kielen, kielellisen ilmauksen tai piirteen tunteita, ajatuksia tai tai asennetta ilmaiseva funktio |
| agentiivi | verbin ilmaiseman toiminnan useimmiten elollinen aiheuttaja |
| agentti | semanttinen (temaattinen) rooli, joka ilmaisee teon tekijän |
| agenttiadverbiaali | suomen kielessä teettämistä ilmaisevan verbin adessiivisijainen täydennys, joka ilmaisee teon varsinaisen suorittajan |
| akkusatiivi | sijamuoto, jolla merkitään transitiivilauseen objektia |
| akkusatiivikieli | kieli, jossa transitiivilaiuseen subjekti (A) ja intransitiivilauseen subjekti (S) merkitään samalla tavoin (nominatiivisijalla), transitiivilauseiden objekti (O) sitä vastoin näistä poikkeavasti (esimerkiksi erillisellä akkusatiivisijalla) |
| alakategoriointipiirre | kontekstipiirre, joka määrittelee yksikön esiintymiselle kielioppikategorian kehykset |
| alisteinen kysymyslause | toisen lauseen tai lausekkeen osana toimiva kysymyslause |
| alistus | syntaktisen kytkennän tyyppi, jossa kielellinen yksikkö - tyypillisimmin lause - on toisen osa ja siitä riippuvainen |
| alistuskonjunktio | konjunktio, joka osoittaa aloittamansa lauseen (tai lausekkeen) olevan osa toista lausetta (tai lauseketta) |
| alku-upotus | upotus sijoittuu matriisilauseeseen alkuun |
| alkurivi | transformaatiokieliopissa derivaation ensimmäinen symbolirivi |
| allaoleva | transformaatiokieliopissa sellainen rakenne tai lausekkeenmerkitsin, josta transformaatiosääntöjen avulla päädytään pintarakenteen ilmiasuun |
| anafora | taaksepäin viittaava pronomini tai muu vastaava kieliopillinen elementti |
| analogia | 1. kahden suhteen samankaltaisuuteen perustuva yleistys 2. nimestä tai nimenmuodostuksesta, jonka mallina on jollain tavoin ollut muu nimistö (nimistöntutkimus) |
| apuverbi | verbi joka esiintyy finiittisenä osapuolena verbiliitossa ja ilmaisee esim. tempusta, aspektia, modusta tai pääluokkaa |
| aspekti | verbikategoriaan liittyvä kategoria, joka antaa lisäinformaatiota tekemisen luonteesta ja kestosta |
| attribuutti | substantiivin määrite |
| auktori | sellainen äänessäolija eli puhuja, joka ilmaisee omin sanoin omia ajatuksiaan |
| avoin viittaus | ihmisviitteisen NP:n (tai sellaista edustavan rakenteen) tarkoitteen tulkinta epäspesifiksi, keneksi tahansa puhetapahtumassa konstruoitavaksi tai tunnistettavaksi |
| consecutio temporum | ne säännöt, joiden mukaisesti kielessä käytetään aikamuotoja epäsuorassa kerronnassa |
| definiittisyys | substantiivilausekkeen tarkoitteen tuttuus tai tunnistettavuus meneillään olevassa diskurssissa |
| deiksis | keino, jolla puhuja pystyy kytkemään ilmauksen puhehetken kontekstiin |
| deiktinen | kieliopillinen tai leksikaalinen elementti, joka suhteuttaa lausuman aikapaikkaiseen kontekstiinsa |
| deklaratiivi | väite- eli deklaratiivilause on lausetyyppi, jota käytetään kuvaamaan asiaintiloja: tekoja, toimintoja, tiloja |
| demonstratiivipronomini | puhetilanteessa havaittavaan tai tekstissä mainittuun tarkoitteeseen viittaava pronomini |
| deonttinen modaalisuus | modaalisuuden tulkinta puhujan tai puheyhteisön tahdon mukaiseksi velvoitteeksi tai luvaksi |
| dependenssipuu | puukuvain, joka osoittaa konstituenttien riippuvuussuhteet siten, että pääsanat ovat puussa ylempänä kuin niiden määritteet tai komplementit |
| dependentti | dependenssikieliopissa määritteen nimitys |
| deponenttiverbi | verbi, jolla on passiivin muoto mutta ei passiivin funktiota |
| derivaatio | puun rakentamista lausekerakennekieliopin sääntöjen mukaan sanotaan puun derivaatioksi tai johdoksi |
| determinaatio | vakion ja variaabelin välinen suhde, jossa jälkimmäinen on riippuvainen edellisestä mutta ei päinvastoin |
| direktiivi | ohjailevassa tehtävässä käytetty lausuma |
| dislokaatio | nominilausekkeen jakaminen kahtia, niin että sen osat sijaitsevat eri puolilla samaa lausetta |
| ditransitiivinen verbi | kolmipaikkainen verbi, jolla katsotaan olevan kaksi objektia erityisesti englannin tapaisessa kielessä |
| dummy | ns. tyhjä elementti, joka toimii ikään kuin joidenkin kieliopillisten funktioiden sijoituspaikkana, mutta jolla ei ole omaa merkitystä; esim. englannin do-apuverbi |
| … lisää tuloksia | |