materiaalisuus


materiaalisuus

Määritelmä kielen fyysinen - auditiivinen ja visuaalinen - ulottuvuus, joka nousee varsinkin lyriikassa ja muussakin poeettisessa käytössä etualalle

Selite Kielen materiaalisuus on akustisesti läsnä äänteellisenä aineksena, esimerkiksi äänteiden ja muotojen parallelismissa, sana- ja lausepainotuksessa, tekstin intonaatiossa, mitassa ja rytmissä. Kirjallisessa esityksessä kielen fyysiset piirteet tulevat näkyville esim. sanajärjestyksessä, sanojen, lauseiden, rivien, säkeiden ja säkeistöjen itsenäisyydessä, irrallisuudessa ja yhteenkuuluvuudessa sekä erilaisina typografisina ratkaisuina ja tekstin asetteluna paperille.

Lisätiedot Termiä kielen materiaalisuus ovat käyttäneet lähinnä kirjallisuudentutkijat. Kielen- ja käännöstutkimuksessa sen merkitys kasvanee kielen äänteellisen puolen ja kieliopin poeettisen funktion tutkimuksen myötä.

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

ViikariA1998, KainulainenS2011, HerzbergF2002

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.11.2024: Kielitiede:materiaalisuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:materiaalisuus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →