Kielitiede:materiaalisuus
materiaalisuus
| materiaalisuus |
Määritelmä
kielen fyysinen - auditiivinen ja visuaalinen - ulottuvuus, joka nousee varsinkin lyriikassa ja muussakin poeettisessa käytössä etualalle
Selite
Kielen materiaalisuus on akustisesti läsnä äänteellisenä aineksena, esimerkiksi äänteiden ja muotojen parallelismissa, sana- ja lausepainotuksessa, tekstin intonaatiossa, mitassa ja rytmissä. Kirjallisessa esityksessä kielen fyysiset piirteet tulevat näkyville esim. sanajärjestyksessä, sanojen, lauseiden, rivien, säkeiden ja säkeistöjen itsenäisyydessä, irrallisuudessa ja yhteenkuuluvuudessa sekä erilaisina typografisina ratkaisuina ja tekstin asetteluna paperille.
Lisätiedot
Termiä kielen materiaalisuus ovat käyttäneet lähinnä kirjallisuudentutkijat. Kielen- ja käännöstutkimuksessa sen merkitys kasvanee kielen äänteellisen puolen ja kieliopin poeettisen funktion tutkimuksen myötä.
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
ViikariA1998, KainulainenS2011, HerzbergF2002
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.12.2024: Kielitiede:materiaalisuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:materiaalisuus.)