Kielitiede:sija
sijamuoto | sija
| sijamuoto | |||
| sija |
Määritelmä
taivutuskategoria, jonka edustajilla ilmaistaan nominilausekkeiden erilaisia syntaktisia ja semanttisia suhteita lausumassa
Selite
Esimerkiksi abstraktit kieliopilliset sijat kuten nominatiivi, partitiivi, akkusatiivi, datiivi ja genetiivi toimivat keskeisissä kieliopillisissa tehtävissä, subjektissa, objektissa, epäsuorassa objektissa, substantiivin etumääritteessä ja predikatiivissa. Semanttisia sijoja taas ovat adverbiaaleina toimivat, merkitykseltään konkreettisemmat sijat, kuten paikallissijat (suomessa inessiivi, elatiivi, illatiivi; adessiivi, ablatiivi, allatiivi).
VISK2008 Sija on morfosyntaktinen ja morfosemanttinen kategoria, jonka tunnus on sijapääte. Sijoja ovat esim. partitiivi ja inessiivi; yhteensä sijoja on suomessa 15. Sijalla ilmaistaan enimmäkseen NP:n tehtävää ja merkitystä lauseessa. Substantiivin adjektiivimääritteen sija perustuu kongruenssiin. (» § 1221.)
Suomenkielinen nimitys sija on Elias Lönnrotin (1857) ehdottama; kaasus on vanhentunut.
Suomenkielinen nimitys sija on Elias Lönnrotin (1857) ehdottama; kaasus on vanhentunut.
Erikieliset vastineet
| stedos | Suomen romanikieli (kaalengo tšimb) | |
| stedosko muoda | Suomen romanikieli (kaalengo tšimb) | |
| case | englanti (English) | |
| sajehäämi | inarinsaame (anarâškielâ) | |
| sââʹjjååʹbleǩ | koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll) | |
| casus | latina (Latina) | |
| cas | ranska (français) | |
| kasus | ruotsi (svenska) | |
| Kasus | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- kieliopillinen sija (alakäsite)
- semanttinen sija (alakäsite)
- sijapääte
Käytetyt lähteet
KFT1993, KarlssonF2004, HäkkinenK2007, VISK2008, Dixon2010a, Lönnrot1857
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.5.2025: Kielitiede:sija. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:sija.)