Kielitiede:sija

    From Tieteen termipankki

    sijamuoto | sija

    sijamuoto
    sija
    Definition taivutuskategoria, jonka edustajilla ilmaistaan nominilausekkeiden erilaisia syntaktisia ja semanttisia suhteita lausumassa
    Explanation Esimerkiksi abstraktit kieliopilliset sijat kuten nominatiivi, partitiivi, akkusatiivi, datiivi ja genetiivi toimivat keskeisissä kieliopillisissa tehtävissä, subjektissa, objektissa, epäsuorassa objektissa, substantiivin etumääritteessä ja predikatiivissa. Semanttisia sijoja taas ovat adverbiaaleina toimivat, merkitykseltään konkreettisemmat sijat, kuten paikallissijat (suomessa inessiivi, elatiivi, illatiivi; adessiivi, ablatiivi, allatiivi).
    VISK2008 Sija on morfosyntaktinen ja morfosemanttinen kategoria, jonka tunnus on sijapääte. Sijoja ovat esim. partitiivi ja inessiivi; yhteensä sijoja on suomessa 15. Sijalla ilmaistaan enimmäkseen NP:n tehtävää ja merkitystä lauseessa. Substantiivin adjektiivimääritteen sija perustuu kongruenssiin. (» § 1221.)
    Suomenkielinen nimitys sija on Elias Lönnrotin (1857) ehdottama; kaasus on vanhentunut.

    Equivalents

    stedosSuomen romanikieli
    stedosko muodaSuomen romanikieli
    caseenglanti
    sajehäämiinarinsaame
    sââʹjjååʹbleǩkoltansaame
    casuslatina
    casranska
    kasusruotsi
    Kasussaksa

    Related Concepts

    Sources

    KFT1993, KarlssonF2004, HäkkinenK2007, VISK2008, Dixon2010a, Lönnrot1857

    References

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 31.5.2023: Kielitiede:sija. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:sija.)