Kielitiede:sija

    Tieteen termipankista

    sijamuoto | sija

    sijamuoto
    sija
    Määritelmä taivutuskategoria, jonka edustajilla ilmaistaan nominilausekkeiden erilaisia syntaktisia ja semanttisia suhteita lausumassa
    Selite Esimerkiksi abstraktit kieliopilliset sijat kuten nominatiivi, partitiivi, akkusatiivi, datiivi ja genetiivi toimivat keskeisissä kieliopillisissa tehtävissä, subjektissa, objektissa, epäsuorassa objektissa, substantiivin etumääritteessä ja predikatiivissa. Semanttisia sijoja taas ovat adverbiaaleina toimivat, merkitykseltään konkreettisemmat sijat, kuten paikallissijat (suomessa inessiivi, elatiivi, illatiivi; adessiivi, ablatiivi, allatiivi).
    VISK2008 Sija on morfosyntaktinen ja morfosemanttinen kategoria, jonka tunnus on sijapääte. Sijoja ovat esim. partitiivi ja inessiivi; yhteensä sijoja on suomessa 15. Sijalla ilmaistaan enimmäkseen NP:n tehtävää ja merkitystä lauseessa. Substantiivin adjektiivimääritteen sija perustuu kongruenssiin. (» § 1221.)
    Suomenkielinen nimitys sija on Elias Lönnrotin (1857) ehdottama; kaasus on vanhentunut.

    Erikieliset vastineet

    stedosSuomen romanikieli (kaalengo tšimb)
    stedosko muodaSuomen romanikieli (kaalengo tšimb)
    caseenglanti (English)
    sajehäämiinarinsaame (anarâškielâ)
    sââʹjjååʹbleǩkoltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll)
    casuslatina (Latina)
    casranska (français)
    kasusruotsi (svenska)
    Kasussaksa (Deutsch)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    KFT1993, KarlssonF2004, HäkkinenK2007, VISK2008, Dixon2010a, Lönnrot1857

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 5.11.2024: Kielitiede:sija. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:sija.)