Kielitiede:sija

sijamuoto | sija

sijamuoto
sija

Definition taivutuskategoria, jonka edustajilla ilmaistaan nominilausekkeiden erilaisia syntaktisia ja semanttisia suhteita lausumassa

Explanation Esimerkiksi abstraktit kieliopilliset sijat kuten nominatiivi, partitiivi, akkusatiivi, datiivi ja genetiivi toimivat keskeisissä kieliopillisissa tehtävissä, subjektissa, objektissa, epäsuorassa objektissa, substantiivin etumääritteessä ja predikatiivissa. Semanttisia sijoja taas ovat adverbiaaleina toimivat, merkitykseltään konkreettisemmat sijat, kuten paikallissijat (suomessa inessiivi, elatiivi, illatiivi; adessiivi, ablatiivi, allatiivi).

VISK2008 Sija on morfosyntaktinen ja morfosemanttinen kategoria, jonka tunnus on sijapääte. Sijoja ovat esim. partitiivi ja inessiivi; yhteensä sijoja on suomessa 15. Sijalla ilmaistaan enimmäkseen NP:n tehtävää ja merkitystä lauseessa. Substantiivin adjektiivimääritteen sija perustuu kongruenssiin. (» § 1221.)
Suomenkielinen nimitys sija on Elias Lönnrotin (1857) ehdottama; kaasus on vanhentunut.

Equivalents

stedos	Suomen romanikieli
stedosko muoda	Suomen romanikieli
case	englanti
sajehäämi	inarinsaame
sââʹjjååʹbleǩ	koltansaame
casus	latina
cas	ranska
kasus	ruotsi
Kasus	saksa

Related Concepts

• kieliopillinen sija (alakäsite)
• semanttinen sija (alakäsite)
• sijapääte

Sources

KFT1993, KarlssonF2004, HäkkinenK2007, VISK2008, Dixon2010a, Lönnrot1857

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 31.5.2023: Kielitiede:sija. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:sija.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →