Kielitiede:A-infinitiivi
A-infinitiivi | TA-infinitiivi | I infinitiivi
| A-infinitiivi | (VISK2008) | ||
| TA-infinitiivi | (EK2005) | ||
| I infinitiivi | (perinteinen nimitys fennistiikassa) |
suomen kielen infinitiivi, jolla on tunnuksenaan tyypistä riippuen -a tai -ä tai konsonantti ja -a ~ -ä
A-infinitiivillä on perusmuoto (laulaa, meluta) ja possessiivisuffiksillinen translatiivi (laulaakseen). Perusmuotoa käytetään verbeistä hakumuotona sanakirjoissa. Sen muodostama lauseke toimii mm. subjektina ja objektina (Oli hyvä ajatus lähteä kotiin, Haluan lähteä kotiin, substantiivin tai adjektiivin määritteenä (halu lähteä, helppo käyttää) sekä verbiketjun osana (täytyy lähteä, voit mennä). Possessiivisuffiksillinen translatiivimuoto esiintyy tarkoitusta ilmaisevassa finaalirakenteessa sekä metatekstuaalisissa ilmauksissa kuten niin sanoakseni, luullakseni.
Lähikäsitteet
- A-infinitiivikonstruktio
- E-infinitiivi (vieruskäsite)
- infinitiivi (yläkäsite)
- MA-infinitiivi (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 3.2.2026: Kielitiede:A-infinitiivi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:A-infinitiivi.)