apuverbi

Määritelmä verbi joka esiintyy finiittisenä osapuolena verbiliitossa ja ilmaisee esim. tempusta, aspektia, modusta tai pääluokkaa.

Selite Apuverbin tehtävä on kieliopillisempi kuin pääverbin. Apuverbejä on kielessä suppea määrä; tyypillisiä ovat olla, tulla tai täytyä, esim. me emme tule, engl. we are going.

Lisätiedot

VISK2008 Apuverbeiksi sanotaan verbejä olla ja ei silloin, kun ne esiintyvät liittomuodon osana kannattamassa persoonan tunnusta; olla voi sisältää myös tempuksen ja moduksen tunnuksen (olen voinut, olimme tulleet, olisit käynyt; en puhu, ette ole nähneet). Varsinaisen verbimerkityksen liittomuodossa ilmaisee pääverbi. Kieltoverbi ei toimii pelkästään apuverbinä, olla-verbi myös pääverbinä, kuten tapauksissa en ole sairas, oli ollut kotona. Kielteisessä liittotempuksessa on kaksi apuverbiä, esim. en olisi ollut. Verbiliitoissa apuverbinä esiintyy olla ja muitakin verbejä, esim. tuli tehtyä (» § 450).

Erikieliset vastineet

jelpibosko verbos	Suomen romanikieli (kaalengo tšimb)
auxiliary verb	englanti (English)
veahkkevearba	pohjoissaame (davvisámegiella)
hjälpverb	ruotsi (svenska)
Hilfsverb	saksa (Deutsch)
abiverb	viro (eesti)

Lähikäsitteet

pääverbi (vieruskäsite)
verbiliitto

Käytetyt lähteet

KFT1993, KAS2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 25.4.2024: Kielitiede:apuverbi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:apuverbi.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →