Kielitiede:konjunktio
konjunktio
| konjunktio |
Definition
sana, joka kytkee toisiinsa lauseita, lausekkeita ja sanoja
Explanation
Konjunktioilla osoitetaan lauseiden välisiä suhteita kuten rinnastusta (ja, mutta) ja alistusta (koska, että, vaikka). Sanoja yhdistävät rinnastuskonjunktiot, esimerkiksi kesä ja talvi, rahat vai henki, nykyihminen eli homo sapiens.
Additional Information
VISK2008 Konjunktio on partikkeli, jolla on kytkevä tehtävä ja kiinteä paikka lauseiden, osalla myös lausekkeiden, sanojen ja sananosienkin välissä. Konjunktioiden syntaktiset pääryhmät ovat rinnastus- (esim. ja, tai, mutta, vaan) ja adverbiaalikonjunktiot (esim. kun, jos, vaikka). Että on konjunktiokäytössään yleiskonjunktio ja kuin vertailukonjunktio. (» § 812–.)
Equivalents
| konjunktios | Suomen romanikieli | |
| conjunction | englanti | |
| konjunktio | inarinsaame | |
| konjuŋktio | koltansaame | |
| konjunksjon | norja | |
| konjunkšuvdna | pohjoissaame | |
| konjunktion | ruotsi | |
| sidesõna | viro |
Related Concepts
- yleiskonjunktio
- partikkeli (yläkäsite)
- rinnastuskonjunktio (alakäsite)
- alistuskonjunktio (alakäsite)
- vertailukonjunktio (alakäsite)
Sources
References
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 28.5.2022: Kielitiede:konjunktio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:konjunktio.)
Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →