Kielitiede:konjunktio
konjunktio
| konjunktio |
Määritelmä (fi)
sana, joka kytkee toisiinsa lauseita, lausekkeita ja sanoja
Selite (fi)
Konjunktioilla osoitetaan lauseiden välisiä suhteita kuten rinnastusta (ja, mutta) ja alistusta (koska, että, vaikka). Sanoja yhdistävät rinnastuskonjunktiot, esimerkiksi kesä ja talvi, rahat vai henki, nykyihminen eli homo sapiens.
Lisätiedot (fi)
VISK2008 Konjunktio on partikkeli, jolla on kytkevä tehtävä ja kiinteä paikka lauseiden, osalla myös lausekkeiden, sanojen ja sananosienkin välissä. Konjunktioiden syntaktiset pääryhmät ovat rinnastus- (esim. ja, tai, mutta, vaan) ja adverbiaalikonjunktiot (esim. kun, jos, vaikka). Että on konjunktiokäytössään yleiskonjunktio ja kuin vertailukonjunktio. (» § 812–.)
Erikieliset vastineet
| konjunktios | Suomen romanikieli (kaalengo tšimb) | |
| conjunction | englanti (English) | |
| konjunktio | inarinsaame (anarâškielâ) | |
| konjuŋktio | koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll) | |
| konjunksjon | norja (norsk) | |
| konjunkšuvdna | pohjoissaame (davvisámegiella) | |
| konjunktion | ruotsi (svenska) | |
| sidesõna | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
- alistuskonjunktio (alakäsite)
- partikkeli (yläkäsite)
- rinnastuskonjunktio (alakäsite)
- vertailukonjunktio (alakäsite)
- yleiskonjunktio
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 10.2.2026: Kielitiede:konjunktio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:konjunktio.)