Kielitiede:deiktinen

    Tieteen termipankista

    deiktinen

    deiktinen
    Määritelmä kieliopillinen tai leksikaalinen elementti, joka suhteuttaa lausuman aikapaikkaiseen kontekstiinsa
    Selite Verbiin liittyviä kieliopillisia deiktisiä keinoja ovat esimerkiksi persoonapäätteet (kuten suomessa yksikön 1. persoonan pääte mene-n tai yksikön 2. persoonan pääte mene-t) tai tempus, jolla suhteutetaan puhehetki kerrottavana olevaan tapahtuma-aikaan (preesens osoittaa tapahtumahetken puhehetken aikaiseksi, preteriti puhehetkeä aiemmaksi). Nominaalisia deiktisiä sanoja ovat persoonapronominit (kuten suomessa minä, sinä hän, me, te, he) ja demonstratiivipronominit (suomessa tämä, tuo se, nämä, nuo, ne). Deiktisessä suhteessa puhetilanteen kontekstiin ovat myös sellaiset proadverbit kuin silloin, täällä, tässä, siellä, siinä, tuolla, tuossa sekä ajan adverbit nyt, kohta, äsken, tänään jne.
    Lisätiedot
    kr. deiktikos=osoittava
    VISK2008 Deiktinen on sellainen kieliopillinen aines tai sana, joka kytkee ilmauksen esittämiskontekstiinsa, esim. demonstratiivipronominit ja ilmauksen puhehetkeen liittävä tempus (» § 1423).

    Erikieliset vastineet

    deiktikoSuomen romanikieli (kaalengo tšimb)
    deicticenglanti (English)
    déictiqueranska (français)
    deiktiskruotsi (svenska)
    deiktischsaksa (Deutsch)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    LyonsJ1977, KarlssonF2004, JK2009

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 21.11.2024: Kielitiede:deiktinen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:deiktinen.)