paikallissija


paikallissija

Määritelmä sija, jonka keskeinen merkitys on ilmaista olion sijaintia tai sijainnin muutosta fyysisessä tilassa

Selite

Paikallissijat ovat sijoja, jotka ensisijaisesti ilmaisevat jonkin olion sijaintia tai sijainnin muutosta tilassa. Suomen paikallissijat ovat sisäpaikallissijat inessiivi, elatiivi ja illatiivi sekä ulkopaikallissijat adessiivi, ablatiivi ja allatiivi. Näiden sijojen lisäksi suomen paikallissijoihin lasketaan usein myös yleinen olosija essiivi ja yleinen tulosija translatiivi, vaikka nämä ilmaisevatkin ensisijaisesti tilaa ja sen muutosta. Lisäksi suomen paikallissijoihin voitaisiin lukea kääpiösija prolatiivi.

Paikallissijat voidaan jakaa neljään ryhmään sen mukaan, minkälaista suhdetta olioiden välillä ne ilmaisevat. Staattista suhdetta ilmaisevat sijat ovat olosijoja, toiminnan alkupistettä ilmaisevat erosijoja, toiminnan loppupistettä ilmaisevat tulosijoja ja toiminnan reittiä ilmaisevat väyläsijoja. Ero- ja tulosijoja voidaan kutsua yhteisnimityksellä suuntasijat. Perusmerkityksensä, eli sijainnin tai sen muutoksen ilmaisemisen, lisäksi paikallissijoilla esiintyy usein myös abstraktimpia merkityksiä, kuten ajan, omistuksen tai sen muutoksen, välineen, tavan, materiaalin sekä kausatiivisten suhteiden (esim. syyn ja seurauksen) ilmaiseminen.

Suomen ja uralilaisten kielten paikallissijasysteemeitä pidetään yleensä varsin suurina. Suomen ja useiden muiden itämerensuomalaisten kielten (esim. viro, vepsä) sekä esimerkiksi permiläisten kielten ja unkarin kohdalla väite pitää paikkansa, mutta useissa kielissä paikallissijoja on vähemmän. Muun muassa samojedikielissä (esim. tundranenesi, metsäenetsi) paikallissijoja on neljä, ja itäisissä saamelaiskielissä (esim. inarin- ja kildininsaame) vain kaksi. Maailman kielissä kolmi- ja nelijäseniset paikallissijasysteemit ovat yleisimpiä. Esimerkiksi useimmissa turkkilaiskielissä on kolme paikallissijaa (olo-, ero- ja tulosija), kun taas monissa Siperiassa puhutuissa kielissä, esimerkiksi keetissä, jukagiirissä ja tšuktšissa, sekä joissakin Australian ja Papua-Uuden Guinean kielissä, esimerkiksi wambayassa ja lavukalevessä, paikallissijasysteemiin kuuluu neljä sijaa (olo-, ero-, tulo- ja väyläsija).

Lisätiedot

VISK2008 Paikallissijoja ovat inessiivi, elatiivi, illatiivi, adessiivi, ablatiivi ja allatiivi. Ne ilmaisevat paikkaa, ts. sijaintia tai sen muutosta, esim. kaupungissa, kaupungilta, kaupunkiin, tilaa, esim. unessa, makuulta, sekä omistusta, välinettä, aikaa, tapaa tai syytä. Lisäksi paikallissijoihin lasketaan usein essiivi ja translatiivi, joita kutsutaan abstrakteiksi paikallissijoiksi. Ne ilmaisevat lähinnä tilaa (olla ~ toimia opettajana) tai sen muutosta (tulla onnelliseksi, valmistua opettajaksi. (» § 1235–.)

Erikieliset vastineet

thaanakiiro stedos	Suomen romanikieli (kaalengo tšimb)
local case	englanti (English)
päiʹǩǩkasus	koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll)
lokalkasus	norja (norsk)
báikkikásus	pohjoissaame (davvisámegiella)
lokalkasus	ruotsi (svenska)

Lähikäsitteet

sija (yläkäsite)
sisäpaikallissija (alakäsite)
ulkopaikallissija (alakäsite)
semanttinen sija (yläkäsite)
erosija
kieliopillinen sija
olosija
tulosija

Käytetyt lähteet

BartensR2000, DunnM1999, GeorgS2007, GrünthalR2015, Kenesi&Szécsényi2022, Kittilä&Laakso&Ylikoski2022, MaslovaE2003, MetslangH2022, NikolaevaI2014, NordlingerR1998, RießlerM2022, SieglF2013, TerrilA2003, Valtonen&Ylikoski&Aikio2022, YlikoskiJ2020

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kielitiede:paikallissija. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:paikallissija.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →