Kielitiede:illatiivi

    Tieteen termipankista

    illatiivi

    illatiivi
    Määritelmä sisäpaikallissija, joka perusmerkityksessään ilmaisee siirtymistä jonkin sisään
    Selite

    Itämerensuomalaisissa kielissä illatiivin keskeisin merkitys on sisään tulemisen ilmaiseminen. Suomessa illatiivin sijapääte on yksikössä -Vn (jossa V merkitsee edeltävän vokaalin pidentymistä, esim. talo-on), -hVn (jossa V merkitsee h:ta edeltävän vokaalin toistoa, esim. maa-han) tai -seen (umpitavu- ja jäännöslopukeloppuisissa sanoissa, esim. huonee-seen). Monikossa pääte on -in (käsi-in), -hin (esim. taloi-hin) ja -siin (esim. huonei-siin). Illatiivi kuuluu itämerensuomalaisissa kielissä sisäpaikallissijoihin. Illatiivi on tulosija, eli se ilmaisee johonkin saapumista (vrt. olosija, erosija). Myös unkarissa esiintyy illatiivi, joka vastaa käytöltään itämerensuomalaisten kielten illatiivia. Muita uralilaisisa kielissä esiintyviä tulosijoja ovat allatiivi ja latiivi. Saamelaiskielissä (esim. pohjoissaame) ja marissa esiintyy historiallisesti itämerensuomalaisten kielten illatiivin kanssa samaa kantaa oleva tulosija, josta käytetään nimitystä illatiivi. Näissä kielissä termin illatiivi käyttö ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta, sillä kyseinen tulosija ei ilmaise erityisesti sisälle tulemista, vaan se toimii yleisenä tulosijana. Myös mordvalaiskielissä esiintyy samaa kantaa oleva tulosija, joka ei ensisijaisesti ilmaise sisään tulemista, mutta josta käytetään nimitystä illatiivi. Mordvalaiskielissä esiintyy kuitenkin useita tulosijoja, jolloin termin illatiivi käyttö on jokseenkin perusteltua. Lisäksi permiläisissä kielissä esiintyy tulosija, josta käytetään nimitystä illatiivi, mutta se on historiallisesti eri kantaa kuin edellä mainittu läntisempien uralilaisten kielten illatiivi, eikä se ilmaise erityisesti sisälle tulemista, vaan se toimii yleisenä tulosijana.

    Termiä illatiivi on ensimmäisenä käyttänyt todennäköisesti Gustav Renvall.
    Lisätiedot
    VISK2008 Illatiivi on konkreettisessa merkityksessään tulosijamerkityksinen sisäpaikallissija, jonka päätteet ovat yksikössä vokaali + -n (esim. kalaan, asiaan), -h- + vokaali + -n (tuohon) sekä -seen (perheeseen) ja monikossa -in (pieniin), -hin (kaloihin) ja -siin (perheisiin), esim. mennä metsään, perehtyä asioihin (» § 93, 1256).

    Erikieliset vastineet

    illativeenglanti (English)
    ilativoespanja (español)
    illativinarinsaame (anarâškielâ)
    illatiivkoltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll)
    illativnorja (norsk)
    illatiivapohjoissaame (davvisámegiella)
    illativruotsi (svenska)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    Aikio&Ylikoski2022, BartensR1999, BartensR2000, CreisselsD2011, HaspelmathM2011, Kenesi&Szécsényi2022, RenvallG1826, RenvallG1840, SaarinenS2022, VISK2008, YlikoskiJ2016

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 21.11.2024: Kielitiede:illatiivi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:illatiivi.)