prolatiivi

Määritelmä sijamuoto tai johdin, joka ilmaisee väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa

Selite

Prolatiivi on paikallissija, tarkemmin sanottuna väyläsija (vrt. olosija, erosija, tulosija). Se ilmaisee ensisijaisesti mitä pitkin tai minkä kautta toiminta tapahtuu. Lisäksi prolatiivi voi ilmaista esimerkiksi välinettä. Suomessa prolatiivin pääte on -(i)tse (esim. ma-itse, vesi-tse). Suomessa prolatiivi voidaan pitää kääpiösijana, eli sijana, joka on produktiivisuudeltaan varsinaisen sijan ja johtimen välimaastossa. Suomessa prolatiiveja voi muodostaa lähinnä sanoista, joiden tarkoite mahdollistaa kulkemisen (esim. metsä, tie, ovi) sekä yhteydenpitovälinettä tarkoittavista sanoista (esim. kirje, puhelin). Samantyyppinen, produktiivisuudeltaan rajattu prolatiivi esiintyy myös etelä- ja luulajansaamessa.

Sen sijaan itäisemmissä itämerensuomalaisissa kielissä, kuten vepsässä, prolatiivi on osa paikallissijasysteemiä. Myös eräissä muissa uralilaisissa kielissä esiintyy sijoja, joita kutsutaan prolatiiviksi. Näihin kieliin kuuluvat mordvalais- ja permiläiset kielet sekä jotkin samojedikielet, kuten tundranenetsi. Näissä kielissä prolatiivin muodostaminen ei ole samalla tavalla rajattua kuin suomessa, vaan prolatiivi käyttäytyy samoin kuin muutkin paikallissijat. Permiläisiin kieliin kuuluvassa komissa termiä prolatiivi käytetään sijasta, joka ilmaisee toimintaa pitkin sellaista tarkoitetta, joka rajoittaa toimintaa (vrt. transitiivi [väyläsija]). Termiä prolatiivi käytetään myös uralilaisten kielten tutkimuksen ulkopuolella, esimerkiksi jukagiirin tutkimuksessa.

Prolatiivi esiintyy myös laajemmassa käytössä kuin pelkkänä sijan nimityksenä. Joissain tutkimustraditioissa tehdään ero prolatiivin, perlatiivin ja sekutiivin välillä siten, että prolatiivi ilmaisee, minkä ohi liike tapahtuu, perlatiivi mitä pitkin liike tapahtuu, kun liike tapahtuu kaksi- tai kolmiulotteista tarkoitetta pitkin, ja sekutiivi mitä pitkin liike tapahtuu, kun liike tapahtuu pitkänomaista tarkoitetta pitkin. Tällöin prolatiivi viittaa mihin tahansa paikallisuutta ilmaisevaan elementtiin, esimerkiksi sijaan, partikkeliin tai adpositioon, joka ilmaisee kyseistä suhdetta. Yleensä näillä termeillä sekä termeillä prosekutiivi ja translatiivi (väyläsija) viitataan kuitenkin semantiikaltaan käytännössä identtisiin sijoihin, ja termin valintaa ohjaa pääasiassa kyseisen kielen tutkimustraditio. Joissain tapauksissa vaihtelua esiintyy myös tutkimustradition sisällä.

Termiä prolatiivi käytti ensimmäisenä todennäköisesti Gustaf Erik Eurén.

VISK2008 Prolatiivi on nimitys johtimen -(i)tse sisältäville sananmuodoille, jotka ovat lähinnä toiminnan väylää tai reittiä ilmaisevia adverbeja (meritse) ja adpositioita (editse); ne ilmaisevat myös välinettä, keinoa tai tapaa, esim. sähköpostitse (» § 385).

Erikieliset vastineet

prolative

englanti (English)

Lähikäsitteet

approksimatiivi
johdin
perlatiivi (vieruskäsite)
prosekutiivi (vieruskäsite)
sekutiivi (vieruskäsite)
sija
terminatiivi
transitiivi (väyläsija) (vieruskäsite)
translatiivi (väyläsija) (vieruskäsite)

Käytetyt lähteet

BartensR1999, BartensR2000, CreisselsD2011, Erkkilä&Partanen2022, EurénE1846, GrünthalR2015, HagègeC2010, HaspelmathM2011, MaslovaE2003, NikolaevaI2014, VISK2008, YlikoskiJ2020, YlikoskiJ2015, YlikoskiJ2018

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.4.2024: Kielitiede:prolatiivi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:prolatiivi.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →