Kielitiede:kieliopillinen sija
kieliopillinen sija
| kieliopillinen sija |
Määritelmä
sija, jota käytetään keskeisissä kieliopillisissa tehtävissä
Selite
Suomen kielen kieliopillisia sijoja ovat nominatiivi, genetiivi, partitiivi ja akkusatiivi. Niiden käyttö riippuu usein lauseen rakenteesta (toimivat keskeisten lauseenjäsenten, subjektin, objektin ja predikatiivin, sijoina).
Vrt. semanttinen sija.Lisätiedot
VISK2008 Kieliopillinen sija on yhteisnimitys nominatiiville, genetiiville, partitiiville ja akkusatiiville, joita käytetään keskeisissä kieliopillisissa tehtävissä: subjektissa, objektissa ja predikatiivissa (kullakin sijalla on muitakin tehtäviä). Nimityksen taustalla on myös se, että kieliopillisen sijan käyttö riippuu muita sijoja selvemmin lauseen rakenteesta. Esim. NP on nominatiivissa mm. perussubjektina (Hän on mukava) ja perussubjektittoman lauseen objektina (Osta se kirja, Sinun täytyy ostaa se); genetiivissä NP on mm. ollessaan perussubjektillisen lauseen yksiköllisenä objektina (Lapsi sai uuden aapisen) ja substantiivin etumääritteenä (kaupungin valot). (» § 1221–.)
Erikieliset vastineet
| grammatical case | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- sija (yläkäsite)
- semanttinen sija (vieruskäsite)
- nominatiivi (alakäsite)
- genetiivi (alakäsite)
- partitiivi (alakäsite)
- akkusatiivi (alakäsite)
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kielitiede:kieliopillinen sija. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:kieliopillinen sija.)