Kielitiede:prosekutiivi
Tällä käsitteellä ei ole otsikon muodostavia nimityksiä.
Prosekutiivi on paikallissija, tarkemmin sanottuna väyläsija (vrt. olosija, erosija, tulosija). Se ilmaisee ensisijaisesti mitä pitkin tai minkä kautta toiminta tapahtuu. Termiä prosekutiivi käytetään väyläsijan nimityksenä erityisesti Siperian kielten tutkimustraditiossa. Uralilaisten kielten tutkimuksessa termi on käytössä esimerkiksi samojedikielten, kuten tundranenetsin, tutkimuksessa sekä joissakin vanhemmissa permiläisten kielten, kuten komin, kieliopeissa. Muita kieliä, joiden kuvauksissa termiä käytetään, ovat esimerkiksi jeniseiläisiin kieliin kuuluva keetti, tšuktšilaisiin kieliin kuuluva tšuktši ja eskimo-aleuttilaisiin kieliin kuuluva länsi-gröönlanti.
Prosekutiivin lisäksi väyläsijoista käytetään useita muitakin termejä, kuten prolatiivi, perlatiivi, sekutiivi ja translatiivi (väyläsija). Kaikilla näillä termeillä viitataan yleensä semantiikaltaan käytännössä identtisiin sijoihin, ja termin valintaa ohjaa pääasiassa kyseisen kielen tutkimustraditio. Joissain tapauksissa vaihtelua esiintyy myös tutkimustradition sisällä.
Termiä prosekutiivi käytti ensimmäisenä todennäköisesti M. A. Castrén.Sources
CastrénM1844, CreisselsD2011, DunnM1999, FortescueM1984, GeorgS2007, HaspelmathM2011, SalminenT1997
References
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 26.3.2023: Kielitiede:prosekutiivi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:prosekutiivi.)