Kielitiede:sekutiivi
Tällä käsitteellä ei ole otsikon muodostavia nimityksiä.
Sekutiivi esiintyy yleensä laajemmassa käytössä kuin pelkkänä sijan nimityksenä. Tällöin sekutiivi viittaa mihin tahansa paikallisuutta ilmaisevaan elementtiin, esimerkiksi sijaan, partikkeliin tai adpositioon, joka ilmaisee mitä pitkänomaista tarkoitetta pitkin liike tapahtuu. Tällaisessa käytössä sekutiivi on oppositiossa prolatiivin ja perlatiivin kansa, niin että prolatiivi ilmaisee, minkä ohi liike tapahtuu ja perlatiivi ilmaisee, mitä pitkin liike tapahtuu, kun liike tapahtuu kaksi- tai kolmiulotteista tarkoitetta pitkin.
Lisäksi sekutiivi on paikallissija, tarkemmin sanottuna väyläsija (vrt. olosija, erosija, tulosija). joka ilmaisee ensisijaisesti mitä pitkin tai minkä kautta toiminta tapahtuu. Sekutiivia käytetään joissain vanhemmissa komin kieliopeissa. Sijannimityksenä sekutiivi on käytännössä synonyyminen prolatiivin, perlatiivin, prosekutiivin ja translatiivin (väyläsija) kanssa. Näiden termien valintaa väyläsijan nimityksenä ohjaa pitkälti kuvattavan kielen kuvaustraditio.
Termiä sekutiivi on todennäköisesti käyttänyt ensimmäisenä A. J. Sjögren.Sources
CreisselsD2011, HagègeC2010, SjögrenA1861
References
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 26.3.2023: Kielitiede:sekutiivi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:sekutiivi.)