Kielitiede:partikkeli

    From Tieteen termipankki

    partikkeli

    partikkeli
    Definition yleisnimitys taipumattomille pikkusanoille, jotka jäävät lauseen propositionaalisen sisällön ulkopuolelle ja jotka eivät osallistu lausekerakenteeseen.
    Explanation Partikkeleita esiintyy varsinkin puheessa. Niillä ilmaistaan puhujan asennetta, esim. ehkä, jopa, tai tulkintaa vastaanottamastaan puheesta, esim. joo, niin, ai jaa. Vuoronalkuiset partikkelit kuten no ja mutta toimivat vastaanottajalle tulkintaohjeina. Partikkeleita voidaan luokitella edelleen alaryhmiin sijainnin, merkityksen tai funktion perusteella. Syntaktisesti tärkeimmän kirjoitetun kielen partikkeliryhmän muodostavat konjunktiot. Pelkästään puheelle ominaisia ovat interjektiot kuten hui, jess tai oho.
    Additional Information
    VISK2008 § 769-820.
    VISK2008, § 792: Partikkeli on sanaluokkanimitys taipumattomille sanoille, jotka eivät saa määritteitä eivätkä itse toimi määritteinä, esim. jopa, ihan, no, joo, eiku. Partikkelit esiintyvät tyypillisesti lauseessa tai muussa lausumassa liitynnäisinä tai muodostavat yksinään koko lausuman. Aiemmin termiä partikkeli on käytetty adverbien, adpositioiden, konjunktioiden ja interjektioiden yläkäsitteenä. Termin historiasta fennistisessä kielioppitraditiossa ks. Herlin & Seppänen 2003.

    Equivalents

    partiklosSuomen romanikieli
    particleenglanti
    partikkelkoltansaame
    partikkelnorja
    partihkkalpohjoissaame
    partikelruotsi

    Related Concepts

    Sources

    HakulinenL1999, VISK2008, HerlinI&SeppänenE2003

    References

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 31.5.2023: Kielitiede:partikkeli. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:partikkeli.)