laillisuusperiaate hallinnossa | lainalaisuusperiaate hallinnossa


laillisuusperiaate hallinnossa
lainalaisuusperiaate hallinnossa

Määritelmä Perustuslain 2 §:ssä ilmaistaan oikeusvaltioperiaate seuraavasti: "Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia." Nämä vaatimukset sisältävät toisaalta laillisuuden ja lakisidonnaisuuden.

Selite

Laillisuusperiaate sisältää kaksi eri elementtiä: toisaalta kiellon menetellä viranomaistoiminnassa vastoin lakia (negatiivinen elementti) ja toisaalta vaatimuksen siitä, että viranomaisten toiminnalla tulee olla oikeusjärjestykseen nojaava laillinen peruste (positiivinen elementti). Viranomaistoiminta vastoin lakia (contra legem) ja lain rajat ylittäen (ultra legem) on kiellettyä. Laillisuuden vaatimus suojaa yksityisiä oikeussubjekteja julkista valtaa vastaan; se takaa yksityisille suojatun vapauspiirin. Laillisuus sisältää mielivallan käyttämisen kiellon julkisessa toiminnassa. Soveltamisalaltaan laillisuus kattaa yksityisen oikeuksia ja velvollisuuksia välittömästi koskevat hallintopäätökset (esim. verotuspäätökset ja hallintoluvat). Lisäksi se kattaa julkisen palvelutuotannon (esim. sosiaali- ja terveydenhuolto).

Perustuslain 2 §:ssä ilmaistu lakisidonnaisuuden periaate on yhteydessä perustuslain 80 §:ään. Viime mainitun perustuslain kohdan mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Yleisten oikeussääntöjen antaminen kuuluu siis eduskunnalle. Lainsäädäntövallan delegoiminen presidentille, valtioneuvostolle ja ministeriölle on kylläkin rajoitetusti sallittua. Laillisuudella ja lakisidonnaisuudella on toisistaan poikkeavat kohdealueet. Laillisuusperiaatteen organisatorisen soveltamisalan piiriin kuuluvat hallintoviranomaiset (eksekutiivi) ja tuomioistuimet (judikatiivi). Lakisidonnaisuus puolestaan kohdistaa oikeudelliset velvoitteensa lainsäädäntöorgaaneihin (legislatiivi). Lakisidonnaisuus koskee oikeudellisen sääntelyn normihierarkkista tasovaatimusta.

Oikeusvaltioperiaate sisältää myös keskeisen oikeuslähdeopillisen ulottuvuuden. Kirjoitettu laki on vahvasti velvoittava (obligatorinen) oikeuslähde. Lainkäytön sidonnaisuus lakiin todetaan perustuslain ohella oikeudenkäymiskaaressa (OK 1:11), oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa (ROL 11 luku) ja hallintolainkäyttölaissa (HLL 53 §). Lakisidonnaisuus koskee myös hallinnollista päätöksentekoa (HL 45 §). Oikeuslähdeopillisesti lain käsitteen alaan kuuluvat eduskuntalain ohella muutkin aineelliset oikeussäännöt niiden hierarkkisesta tasosta riippumatta. Tässä mielessä lain käsitteen alaan kuuluvat myös asetukset ja asetusta alemmanasteiset yleisnormit. Aineellisia oikeussääntöjä sisältävät myös voimaan saatetut kansainväliset sopimukset sekä kollektiivisopimukset työmarkkinoilla (työehto- ja virkaehtosopimukset).

Lisätiedot
Kirjoittaja: Seppo Laakso

Lähikäsitteet

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:laillisuusperiaate hallinnossa (valtiosääntöoikeus). (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:laillisuusperiaate hallinnossa (valtiosääntöoikeus).)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →