vakuusluovutus


vakuusluovutus

Määritelmä luoton antaminen ja esinevakuuden perustaminen kaupan muodossa

Selite

Vakuusluovutus tehdään kauppasopimuksen muodossa mutta sen tarkoituksena on luoton antaminen ja vakuuden perustaminen luoton takaisinmaksamisen laiminlyönnin varalta. Kysymys on omistusvakuudesta, koska omistusoikeutta käytetään vakuustarkoituksessa. Vakuusluovutus voidaan tehdä monella tavalla.

Tyypillinen vakuusluovutus tehdään siten, että esineen omistaja, joka tarvitsee luottoa, myy esineensä luotonantajalle. Kaupan ehtoina sovitaan käteismaksusta, sekä siitä että omistusoikeus siirtyy heti ostajalle, myyjällä on oikeus purkaa kauppa tai lunastaa myyty esine takaisin ja että esineen hallinta jää myyjälle. Voidaan myös sopia myyjän purkamis- tai lunastamisvelvollisuudesta.

Edellä kuvattua oikeustointa ei voi pitää todellisena kauppana, kun tarkoituksena on esineen omistusoikeuden palauttaminen myyjälle kaupan purkamisen tai takaisinlunastuksen muodossa. Tarkoitus lopullisesta omistusoikeuden luovuttamisesta ostajalle puuttuu. Sopimuksen todellinen tarkoitus on sen sijaan luoton myöntäminen myyjälle ja luoton vakuudesta sopiminen. Ostaja antaa luoton rahamäärän myyjälle, ja vakuutena käytetään myytyä esinettä. Luoton takaisin maksaminen ostajalle tapahtuu, kun kauppa puretaan tai lunastus tapahtuu. Jollei myyjä maksa saamaansa luottoa takaisin ostajalle, myydyn esineen omistusoikeus jää ostajalle. Tarkoituksena on, että saatu luotto maksetaan takaisin, ja vain poikkeuksellisesti, jos myyjä ei pysty maksamaan luottoa takaisin ostajalle, omistus jää ostajalle. Kaupan kohdetta käytetään tällöin tosiasiallisesti vakuusesineenä, ja oikeustoimen oikea tyyppi on vakuusluovutus.

Voidaan myös sopia, että esine myydään ehdollisesti lykkäävää omistuksenpidätysehtoa käyttäen. Ostaja maksaa heti kauppahinnan, ja sovitaan, että omistusoikeus siirtyy ostajalle, jos myyjä ei maksa kauppahintaa määräajassa takaisin ostajalle, ja että esineen hallinta jää myyjälle. Myös tällöin tarkoitus omistusoikeuden pysyttämisestä myyjällä kauppahinnan takaisin maksamisen avulla merkitsee, että kysymys ei ole kaupasta vaan luotosta ja sen vakuudesta. Omistusoikeus siirtyy ostajalle vain, jos myyjä ei pysty maksamaan saamaansa luottoa takaisin ostajalle.

Tarve hallinnan pidättämiselle myyjälle johtuu yleensä siitä, että esineen myyjänä esiintyvä luoton saaja tarvitsee esineen omassa käytössään. Tämä vuoksi irtaimen esineen osalta käteispanttausta ei voida käyttää, koska panttioikeus edellyttäisi, että luoton saaja luopuu pantattavan esineen hallinnasta.

Sovittu hinta esineen takaisinlunastuksessa voi olla sama kuin alkuperäinen kauppahinta. Myönnetty luotto on tällöin lähtökohtaisesti koroton. Korosta voidaan kuitenkin sopia siten, että myyjä maksaa ostajalle vuokraa siltä ajalta, kun esine on ostajan omistuksessa ja myyjän hallinnassa. Myös ehdollisessa kaupassa takaisinmaksettava kauppahinta voi olla sama kuin alkuperäinen kauppahinta, jolloin luotto on lähtökohtaisesti koroton. Korkoa vastaavasta käyttökorvauksesta voidaan kuitenkin sopia siltä ajalta, jolloin esine on myyjän hallinnassa kaupan teon jälkeen.

Suomessa vakuusluovutukseen on suhtauduttu perinteisesti torjuvasti. Irtainten esineiden osalta järjestelyyn on sovellettu panttioikeutta koskevia normeja, koska kysymys on luotosta ja sen vakuudesta. Panttioikeudelta vaadittavaa hallinnan luovutusta tai sitä vastaava toimenpidettä ei tapahdu. Sitoumusta voidaan pitää pätevänä ja sitovana myyjänä ja ostajana esiintyvän henkilön välillä, mutta sitovuus suhteessa kolmansiin henkilöihin eli sivullisiin puuttuu. Tarkoitettu vakuus on tällöin tehoton. Esimerkiksi velkojien vaatimuksesta myytyä omaisuutta voidaan pitää myyjän veloista vastaavana omaisuutena myyjän velkojien vaatimuksesta tehdystä kauppasopimuksesta huolimatta, eikä ostajan separaatio- tai etuoikeutta hyväksytä.

Kiinteän omaisuuden osalta vakuusluovutusta ei pidetä pätevänä oikeustoimena sen enempää kaupan osapuolten välisessä suhteessa kuin suhteessa sivullisiinkaan. Oikeustoimi ei ole kauppa, eikä kiinteän omaisuuden vakuusluovutusta pidetä pätevänä oikeustoimena. Lisäksi myyjän hyväksi sovittu oikeus lunastaa kaupan kohde takaisin on maakaaressa kielletty ja pätemätön ehto.

Irtaimen omaisuuden osalta sitoumus omistusoikeuden jäämisestä ostajalle, jos myyjä ei maksa takaisin saamaansa luottoa, voi osoittautua pätemättömäksi oikeustoimilain 37 §:n vakuuden menettämisehtoa koskevan kiellon vuoksi. Sitoumus ei ole kuitenkaan tämän säännöksen vastainen, jos ostajalla on velvollisuus tilittää saamisensa ja vakuuden arvon välinen erotus myyjälle.

Yritysrahoituksessa, jossa sovelletaan rahoitusvakuuslakia, vakuusluovutus on sallittu ja tässä laissa säännelty vakuus.

Käytetyt lähteet: Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (228/1929) 37 §, Rahoitusvakuuslaki (11/2004) 4 §, Maakaari (540/1995) 2:11

Lisätiedot
Kirjoittaja: Matti Ilmari Niemi

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

EIF-I, s. 947, HavansiE1992, s. 510, KaistoJ2006, s. 121, Tammi-SalminenE2015, s. 509, Tepora&al2016, s. 470, NiemiM2016, HE120/1994, s. 40

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:vakuusluovutus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:vakuusluovutus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →