omistusoikeus


omistusoikeus

Määritelmä yleisluonteinen valta vallita esineitä

Selite

Omistusoikeuden käsite on esineoikeuden järjestelmän keskeinen käsitteellinen lähtökohta. Sitä ei ole käsitteenä yleisesti määritelty, koska sen avulla määritellään muut esineoikeuden käsitteet, ja siihen tukeudutaan laajasti yksityisoikeuden normistossa. Omistaminen oletetaan, ja omistusoikeuden käsite edellytetään tunnetuksi. Omistusoikeuden lopullinen sisältö määrittyy voimassa olevan oikeuden normien yksityiskohtien kautta, ja se vaihtelee ajan ja paikan suhteen. Omistaminen on esineiden käyttämisen ja niistä määräämisen lähtökohta. Mannereurooppalaisen yksityisoikeuden lähtökohtana on omistusoikeuden yksikäsitteisyys: oikeus tuntee vain yhdenlaisen omistusoikeuden.

Omistajalla on yleinen valta vallita esinettä eli oikeus hallita (käyttää) sitä ja oikeus määrätä siitä. Omistusoikeus on rajoittamaton esineoikeus. Toisaalta omistamisen kohteen on oltava yksilöity ja aineellinen kohde eli esine perinteisessä merkityksessä. Omistajan hallinta- ja määräämisvallat ovat suojattuja. Suomessa omistajan hallintaoikeuden suojaa kutsutaan staattiseksi suojaksi, ja omistajan määräämisvaltaan liittyvää oikeussuojaa kutsutaan dynaamiseksi suojaksi. Omistaja voi saada staattista suojaa omistajankanteiden avulla.

Omistajan hallintaoikeutta pidetään omistusoikeuden keskeisimpänä sisältönä ja omistusoikeuden ytimenä, johon nähden omistusoikeuden muut elementit näyttäytyvät toissijaisina. Viime kädessä omistusoikeus on saantoon perustuvaa suojattua omistajanhallintaa. Omistajan määräämisvalta on määräämistä hallintaoikeuden haltijasta, ja dynaaminen suoja osoittaa osaltaan, kenelle hallintaoikeus kuuluu.

Omistajan vallinnan yleisluonteisuus tarkoittaa omistajalle kuuluvien oikeutusten täydellisyyttä ja yksinomaisuutta. Lain sallimat tavat vallita esinettä kuuluvat omistajalle, ellei toisella henkilöllä ole esineeseen kohdistuvaa rajoitettua esineoikeutta, mikä rajoittaa omistajan vallintaoikeuksia. Muulle kuin omistajalle kuuluva rajoitettu esineoikeus tarkoittaa omistajalta ja omistusoikeudesta johdettua "osaa" esineen vallinnassa: täydelliseen omistusoikeuteen verrattuna rajoitetun esineoikeuden haltijalla on jokin rajoitettu oikeus käyttää toisen henkilön omistamaa esinettä tai rajoitettu oikeus määrätä siitä. Omistaja voi luovuttaa toiselle henkilölle rajoitettuja osia omistusoikeudestaan, ja nämä osat palautuvat omistajalle, kun rajoitettu esineoikeus lakkaa.

Olettamana on, että esineillä on omistajat. Ellei omistajaa voida osoittaa, esineeseen voi saada alkuperäisen saannon. Muuten omistusoikeus johdetaan aiemmalta omistajalta johdannaisen saannon avulla. Olettamana myös on, että omistus kuuluu vain yhdelle taholle kerrallaan, omistajana olevalle henkilölle tai useille henkilöille yhteisomistajina. Omistusoikeuden siirtyessä siirtyminen voi kuitenkin tapahtua vaiheittain. Lisäksi olettamana on omistuksen pysyvyys. Esineen omistusoikeus ei lakkaa, vaan siirtyy toiselle henkilölle esimerkiksi omistajan kuollessa tai lakatessa. Rajoitetut esineoikeudet ovat sen sijaan rajoitettuja myös niiden keston osalta. Rajoitettu esineoikeus perustetaan tai se syntyy tiettyjen tosiseikkojen vallitessa, ja rajoitettu esineoikeus lakkaa ajan kuluessa.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Matti Ilmari Niemi

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

EIF-I, s. 565, WredeRA1946, s. 182, ZittingS1951, s. 7, s. 21, s. 25, s.30 ja 39, Zitting&Rautiala1976, s. 197, KartioL2001, s. 183 ja 216

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 31.12.2024: Oikeustiede:omistusoikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:omistusoikeus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →