illatiivi

Määritelmä sisäpaikallissija, joka perusmerkityksessään ilmaisee siirtymistä jonkin sisään

Selite

Itämerensuomalaisissa kielissä illatiivin keskeisin merkitys on sisään tulemisen ilmaiseminen. Suomessa illatiivin sijapääte on yksikössä -Vn (jossa V merkitsee edeltävän vokaalin pidentymistä, esim. talo-on), -hVn (jossa V merkitsee h:ta edeltävän vokaalin toistoa, esim. maa-han) tai -seen (umpitavu- ja jäännöslopukeloppuisissa sanoissa, esim. huonee-seen). Monikossa pääte on -in (käsi-in), -hin (esim. taloi-hin) ja -siin (esim. huonei-siin). Illatiivi kuuluu itämerensuomalaisissa kielissä sisäpaikallissijoihin. Illatiivi on tulosija, eli se ilmaisee johonkin saapumista (vrt. olosija, erosija). Myös unkarissa esiintyy illatiivi, joka vastaa käytöltään itämerensuomalaisten kielten illatiivia. Muita uralilaisisa kielissä esiintyviä tulosijoja ovat allatiivi ja latiivi. Saamelaiskielissä (esim. pohjoissaame) ja marissa esiintyy historiallisesti itämerensuomalaisten kielten illatiivin kanssa samaa kantaa oleva tulosija, josta käytetään nimitystä illatiivi. Näissä kielissä termin illatiivi käyttö ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta, sillä kyseinen tulosija ei ilmaise erityisesti sisälle tulemista, vaan se toimii yleisenä tulosijana. Myös mordvalaiskielissä esiintyy samaa kantaa oleva tulosija, joka ei ensisijaisesti ilmaise sisään tulemista, mutta josta käytetään nimitystä illatiivi. Mordvalaiskielissä esiintyy kuitenkin useita tulosijoja, jolloin termin illatiivi käyttö on jokseenkin perusteltua. Lisäksi permiläisissä kielissä esiintyy tulosija, josta käytetään nimitystä illatiivi, mutta se on historiallisesti eri kantaa kuin edellä mainittu läntisempien uralilaisten kielten illatiivi, eikä se ilmaise erityisesti sisälle tulemista, vaan se toimii yleisenä tulosijana.

Termiä illatiivi on ensimmäisenä käyttänyt todennäköisesti Gustav Renvall.

Lisätiedot

VISK2008 Illatiivi on konkreettisessa merkityksessään tulosijamerkityksinen sisäpaikallissija, jonka päätteet ovat yksikössä vokaali + -n (esim. kalaan, asiaan), -h- + vokaali + -n (tuohon) sekä -seen (perheeseen) ja monikossa -in (pieniin), -hin (kaloihin) ja -siin (perheisiin), esim. mennä metsään, perehtyä asioihin (» § 93, 1256).

Erikieliset vastineet

illative	englanti (English)
ilativo	espanja (español)
illativ	inarinsaame (anarâškielâ)
illatiiv	koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll)
illativ	norja (norsk)
illatiiva	pohjoissaame (davvisámegiella)
illativ	ruotsi (svenska)

Lähikäsitteet

sisäpaikallissija (yläkäsite)
inessiivi (vieruskäsite)
elatiivi (vieruskäsite)
approksimatiivi (vieruskäsite)
latiivi
paikallissija (yläkäsite)
tulosija (yläkäsite)

Käytetyt lähteet

Aikio&Ylikoski2022, BartensR1999, BartensR2000, CreisselsD2011, HaspelmathM2011, Kenesi&Szécsényi2022, RenvallG1826, RenvallG1840, SaarinenS2022, VISK2008, YlikoskiJ2016

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 20.4.2024: Kielitiede:illatiivi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:illatiivi.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →