Oikeustiede:luottamuksensuoja (esineoikeus)/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Vilpittömän mielen suojaaminen on Pohjoismaissa yleinen ja laajasti sovellettu peruste oikeussuojan antamisessa. Vilpittömän mielen suojan myöntäviä säännöksiä on lukuisissa säädöksissä koskien erilaisia tilanteita. Vilpitön mieli voi olla yksin riittävä peruste suojan saamiseksi. Usein suojan saaminen edellyttää kuitenkin myös osoitettujen tosiseikkojen käsillä oloa.

Sopimussuhteessa vilpittömän mielen suojaa annetaan esimerkiksi lain varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 3. luvun mukaisten pätemättömyysperusteiden soveltamisessa. Tämän lain 30 §:n mukaan oikeustoimi ei sido vieteltyä, jos se, johon oikeustoimi on kohdistettu, on saanut sen aikaan petollisella viettelyllä tai jos hän on tietänyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että toinen on oikeustoimen tekijän sen tekemiseen petollisesti vietellyt. Toisin sanoen petollisesti vietellyn sopimuskumppani voi vedota oikeustoimeen, eli pätemättömyys on korjaantunut, jos viimeksi mainittu henkilö ei tiennyt eikä hänen pitänytkään tietää viettelystä.

Lain takaisinsaannista konkurssipesään 20 §:n mukaan, jos omaisuus, joka tämän lain säännösten mukaisesti voidaan vaatia palautettavaksi konkurssipesään, on luovutettu edelleen, voidaan omaisuuden palauttamista tai sen arvon korvaamista vastaavasti vaatia luovutuksensaajalta, jos tämä tiesi tai tämän olisi pitänyt tietää oikeustoimen peräyttämiseen oikeuttavista seikoista.

Esineoikeudellisissa kollisiotilanteissa yhtenä ratkaisuperusteena on yleensä suojaa saavan eli kollision voittavan henkilön vilpitön mieli. Kysymys on tällöin oikeussuojasta sivullista kohtaan.

Esimerkiksi irtaimen esineen (omistusoikeuden) kaksoisluovutuksessa aiempi luovutuksensaaja pääsääntöisesti voittaa kollision ja saa esineen. Myöhempi luovutuksensaaja voittaa kuitenkin poikkeuksellisesti, jos hän saa esineen hallinnan luovuttajalta ja oli vilpittömässä mielessä, kun luovutus tapahtui ja hallinta luovutettiin ja jos luovuttaja esiintyi omistajana. Tässä tapauksessa suojattavan henkilön eli myöhemmän luovutuksensaajan luottamus kohdistuu luovuttajana esiintyvän henkilön luovutettavaan esineeseen kohdistuvaan hallintaan ja sen luovuttamiseen. Luovutuksensaaja voi hallinnan ja sen luovuttamisen perusteella luottaa siihen, että luovuttaja on pätevällä tavalla esineen omistaja ja voi luovuttaa esineen. Suoja (vaihdantasuoja) edellyttää lisäksi, että tavanomaista huolellisuutta noudattaen myöhemmän luovutuksensaajan havaittavissa ei ole ollut seikkoja, jotka olisivat viitanneet aiempaan luovutukseen.

Kiinteän omaisuuden luovutuksensaaja voi puolestaan saada suojaa (saantosuojaa) vilpittömän mielen suojan ja lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin (positiivisen) julkisen luotettavuuden perusteella. Suojaa saa, jos luovuttajalla saannon tapahtuessa oli lainhuuto eikä luovutuksensaaja tuolloin tiennyt eikä hänen pitänyt tietää, ettei luovuttaja ollut oikea omistaja. Oikea omistaja voi olla esimerkiksi luovuttajan edeltäjä, joka on luovuttanut kiinteän omaisuuden pätemättömällä luovutuksella luovuttajalle. Kysymys on luottamuksesta luovuttajan kelpoisuuteen toimia kiinteistön (omistusoikeuden) pätevänä luovuttajana hänen nimissään olevan lainhuudon perusteella (lainhuuto legitimoi omistajan).

Edellä mainitut irtainta esinettä ja kiinteää omaisuutta koskevat kollisionratkaisut perustuvat myös aikaprioriteettiperiaatteen soveltamiseen. Kollisiossa aiempi oikeudenhaltija voittaa pääsääntöisesti kollision. Myöhempi oikeudenhaltija voi kuitenkin voittaa kollision, jos hän ei tiennyt eikä hänen pitänytkään tietää aiemmasta oikeudenhaltijasta.

Eräissä tilanteissa esineoikeudellista kollisiota ei ratkaista aikaprioriteettiperiaatteen tai luottamuksen suojan periaatteen mukaan. Pääsääntönä on sen sijaan myöhemmän oikeuden etusija ja voitto kollisiossa (sitomattomuusperiaate). Kun kysymys on aiemmin perustetun muun kuin maakaaren 14:1:n mukaan kirjaamiskelpoisen erityisen oikeuden sitovuudesta suhteessa kiinteistön luovutuksensaajaan, pääsääntönä on erityisen oikeuden sitomattomuus ja raukeaminen luovutuksessa. Erityinen oikeus kuitenkin poikkeuksellisesti sitoo luovutuksensaajaa, jos luovutuksensaaja tiesi luovutusta tehtäessä erityisesti oikeudesta.

Aikaprioriteetti- ja sitomattomuusperiaatteen välinen ero ilmenee myös siten, että ensiksi mainittu kytkeytyy luottamuksensuojan periaatteeseen. Vilpitön mieli tarkoittaa tiedon puutetta aiemmasta kilpailevasta oikeudesta tai saannosta. Aiempi oikeus ei poikkeuksellisesti sido myöhempää luovutuksensaajaa, jos viimeksi mainittu ei tiennyt eikä pitänytkään tietää aiemmasta oikeudesta. Sitomattomuusperiaatteen ratkaisuperusteena on sen sijaan positiivinen eli oikea tieto. Aiempi oikeus poikkeuksellisesti sitoo suhteessa myöhemmän luovutuksen saajaan, jos luovutuksensaaja tiesi aiemmasta oikeudesta.