Oikeustiede:lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri
lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri
| lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri |
Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriä samoin kuin kiinteistörekisteriä pidetään sähköisesti. Rekisterit ovat valtakunnallisia. Ne ovat tietoteknisesti yhteydessä toisiinsa. Lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin tiedot rakentuvat kiinteistörekisterin tunnus- ja muodostustietojen varaan. Lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin tarkoituksena on kuvata mahdollisimman täydellisesti ne seikat, jotka vaikuttavat kiinteistön omistajan oikeuteen määrätä kiinteistöstä. Jokaisella on oikeus tutustua kirjaamisviranomaisen kansliassa rekisterin tietoihin ja asiakirjavihkoihin. Kirjaamisviranomainen antaa rekisteristä erilaisia todistuksia kuten lainhuuto- ja rasitustodistuksia.
Rekisterimerkintä sisältää ratkaisun päätöksen, mutta ei päätöksen perusteluja. Hakemuksen hylkäämisestä ja tutkimatta jättämisestä annetaan rekisterimerkinnän tekemisen ohella eri päätös. Kirjaamisasioissa ei pidetä pöytäkirjaa. Kirjaamisasian käsittelyssä kertyneistä asiakirjoista muodostetaan asiakirjavihko.
Maakaaren mukaan lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri nauttii julkista luotettavuutta kokonaisuudessaan siltä osin kuin tiedot ovat kirjaamisviranomaisen siihen merkitsemiä. Tällaisia tietoja ovat mm. kirjaamishakemukset ja niiden ratkaisut sekä tiedot kiinteistöihin kohdistuvista vallintarajoituksista. Merkintöjen katsotaan tulevan jokaisen tietoon kirjaamispäivää seuraavana arkipäivänä.
Julkinen luotettavuus tarkoittaa sitä, että luottamusta kirjaamiseen suojataan nimenomaisin normein. Niinpä kirjauksiin perustuvia olettamia suojataan lain nojalla silloinkin, kun ne eivät vastaa todellisuutta. Tämä edellyttää, että kirjaamisratkaisuille laissa annetaan välittömiä oikeusvaikutuksia.
Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri nauttii julkista luotettavuutta positiivisessa ja negatiivisessa merkityksessä. Ensin mainittu tarkoittaa sitä, että sivullinen on oikeutettu luottamaan lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin kirjaamismerkintään, esimerkiksi siihen, että lainhuudatettu saanto on pätevä (positiivinen julkinen luotettavuus). Se, joka on vilpittömässä mielessä luottanut lainhuudatusratkaisun oikeellisuuteen ja sen perusteella syntyneeseen omistajaolettamaan, saa yleensä pitää kiinteistön tai siihen kohdistuvan oikeutensa, vaikka myöhemmin osoittautuisikin, että jollakin toisella oli parempi oikeus kiinteistöön.
Toisaalta vilpittömässä mielessä toimivalla on oikeus luottaa siihen, ettei kiinteistöön kohdistu muita kuin kirjattuja oikeuksia ja rajoituksia (negatiivinen julkinen luotettavuus). Niinpä esimerkiksi kiinteistön omistajan vallintavaltaa ei ole rajoitettu, jollei tästä ole tehty merkintää rekisteriin (esim. merkintää ulosmittauksesta tai konkurssista).
Kirjausten oikeusvaikutuksia täydentää valtion ankara vahingonkorvausvastuu. Valtio vastaa kirjaamisratkaisujen oikeellisuudesta. Tämä tarkoittaa sitä, että se, joka joutuu kärsimään vahinkoa virheellisestä kirjauksesta, voi saada korvauksen valtiolta.
Kirjausten oikeusvaikutukset voivat tulla ainoastaan sen eduksi, joka on toiminut perustellussa vilpittömässä mielessä. Tämä tarkoittaa sitä, ettei oikeustoimen tekijä ole tiennyt asian oikeaa tilaa eikä hänen myöskään olisi pitänyt sitä tietää. Henkilöä, joka toimii välinpitämättömästi tai huolimattomasti, ei suojata. Niinpä vilpittömän mielen suojaa ei voi saada, jos tieto olisi ollut saatavissa julkisesta rekisteristä. Oikeustoimen tekijän edellytetään tarkistavan ajantasaiset tiedot lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä.Kirjoittaja: Jarno Tepora
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Koulu&Tepora1989, s. 43-44, Tepora&al2010, s. 526-528, Jokela&al2010, s. 241-249
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 30.12.2024: Oikeustiede:lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri.)
