Filosofia:propositio
väitelause | propositio
| väitelause | |||
| propositio |
Useimmissa tapauksissa propositiolla tarkoitetaan lauseen sellaista sisältöä tai merkitystä, josta voidaan sanoa että se pitää paikkansa tai ei, ts. on tosi tai epätosi. Esimerkiksi lauseet "Minulla on nälkä" ja "I am hungry" ilmaisevat saman proposition, jolla voidaan ajatella olevan totuusarvo oletetussa kontekstissa. Siitä millaiseen olioon termi ”propositio” viittaa, on ainakin neljä erityyppistä käytäntöä:
- Propositiolla voidaan viitata yleisesti mihin tahansa totuudenkantajana toimivaan olioon (esim. Peircen dicentti).
- Propositiolla voidaan viitata lauseen kielelliseen, ”kirjaimelliseen” tai konventionaaliseen merkitykseen (intensioon), ts. siihen mitä käytetyt sanat yleisesti kielessä merkitsevät puhujan tarkoituksista riippumatta.
- Propositiolla voidaan viitata kielellisen puhe-, väittämis-, kirjoitus- tai muun aktin sisältöön, ts. puhujan tässä ja nyt erityisesti tarkoittamaan merkityssisältöön (vrt. intentionaalisuus).
- Propositiolla voidaan viitata tiettyjen psyykkisten tilojen kuten uskomusten, halujen yms. sisältöihin, ts. nk. propositionaalisten asenteiden kohteisiin.
On ilmeistä, että on vaikea löytää oliota (tai oliotyyppiä), joka voisi toimia kaikissa näissä rooleissa samaan aikaan. Paitsi siitä mihin termin ”propositio” on ajateltu viittaavan, myös siitä millaisia nämä propositiot ontologisessa mielessä ovat, on ainakin kolmentyyppisiä käsityksiä:
- Russellin ja Wittgensteinin loogiseen atomismiin kuului käsitys propositioista (aktuaalisessa tai todellisessa) maailmassa vallitsevina faktoina, ”asiaintiloina” tai ”tosiasioina”, ts. olemassa olevien (aktuaalisten) olioiden tai ominaisuuksien konfiguraatioina, johon proposition ilmaisema tosi lause viittaa.
- Fregellä ei ollut varsinaisesti proposition käsitettä, mutta hänen mukaansa lauseen mieli (Sinn) on ajatus, joka on riippumaton tarkoitteensa (Bedeutung, ekstensio) todellisuudesta. Fregen erottelu lauseen mielen ja tarkoitteen välillä vastaa myöhempää erottelua intension ja ekstension välillä, missä lauseen ekstensiona pidetään sen totuusehtoja (Fregellä pelkkä totuusarvo) ja intensiona lauseen ilmaisemaa propositiota. Nk. mahdollisten maailmojen semantiikassa tämä käsitys propositiosta lauseen intensiona on formalisoitu määrittelemällä lauseen ilmaisema propositio sen totuusjoukkona, joka on niiden mahdollisten maailmojen joukko, jossa lause on tosi.
- Propositioiden voidaan myös ajatella olevan enemmän tai vähemmän lauseenkaltaisia olioita, joilla on tietty syntaktinen rakenne. Tähän luokkaan kuuluu niin Quinen epäily koko proposition käsitteen tarpeellisuutta kohtaan, Fodorin ajatus lauseiden merkityksistä aivoissa ”ajatusten kielellä” (mentalese) kirjoitettuina merkkeinä, kuin Peircen käsitys lauseista propositioina ja propositioista totuudenkantajina, tietyn tyyppisinä merkkeinä, dicentteinä (tai tarkemmin symbolisina dicentteinä), joiden ("intellektuaalinen") merkitys on toinen siitä johdettu (tietynlainen) propositio nk. pragmatismin maksiimin mukaan. Peircen käsityksessä lauseet siis ovat propositioita eivätkä (mentaalisten) propositioiden ilmaisuja ja propositioiden merkitykset, jotka ovat siis toisia propositioita, eivät ole välttämättä mentaalisia, vaan voivat olla myös ilmaistuja lauseita tai muita dicenttejä, kuten representaatioina toimivia kuvia.
Erikieliset vastineet
| proposition | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- dicentti (yläkäsite)
- fakta (vieruskäsite)
- intentionaalisuus (vieruskäsite)
- kategorinen propositio (alakäsite)
- merkitys (yläkäsite)
- merkki (yläkäsite)
- propositionaaliset asenteet (funktiosuhde)
- symboli (yläkäsite)
- totuudenkantaja (ominaisuus)
- totuusjoukko (funktiosuhde)
Käytetyt lähteet
AhokasA2010, Engel1991, KorkmanYrjönsuuri1998, OksanenMLaunisVSajamaS2010, RaatikainenP1997, RantalaV&VirtanenA, Stjernfelt 2014
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Filosofia:propositio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:propositio.)