Filosofia:pragmatismin maksiimi

    Tieteen termipankista

    pragmatismin maksiimi | pragmatismin perusperiaate

    Tiedosto:Pragmatismin maksiimi kuva.pdf

    pragmatismin maksiimi
    pragmatismin perusperiaate
    Määritelmä Pragmatistisen filosofian ja logiikan merkityskäsitys, jossa käsitteen, käsityksen tai proposition merkitys on riippuvainen sen eri tilanteissa mahdollisista käytännön seuraamuksista
    Selite

    Periaatteen ensimmäinen julkaistu muotoilu löytyy Charles S. Peircen (1839-1914) artikkelista ”How to Make Our Ideas Clear” (1878), joskin sana ”pragmatismi” liitettiin tähän periaatteeseen vasta William Jamesin v.1898 pitämän esitelmän jälkeen. Peircen alkuperäinen muotoilu on seuraava: “Tutki mitä sellaisia vaikutuksia, joilla saatettaisiin ajatella olevan käytännöllisiä seurauksia, otaksumme käsityksemme kohteella olevan. Silloin käsityksemme näistä vaikutuksista on koko käsityksemme kohteesta.”[1] Periaate antaa siis toimintaohjeen, miten ajatuksen, käsityksen tai proposition merkitys voidaan selventää konstruoimalla loogisesti toinen propositio tai käsitys, joka on laajempi tai kuvaa yksityiskohtaisemmin käsityksen kohdetta ja sen käytännöllisesti merkityksellisiä piirteitä ja suhteita.

    Useimmat 1900-luvun pragmatistit hyväksyvät Peircen perusperiaatteen, mutta tulkitsevat ja soveltavat sitä vaihtelevasti. Peirce itse piti tätä vain "intellektuaalisen" tai loogisen merkityksen käsitteen määritelmänä tai kuvauksena (ja ainoana merkityskäsitteenä, jota hän piti kiinnostavana). William Jamesin (1842-1910) sovelluksissa periaatteesta korostuivat usein käsityksen aktuaaliset käytännön seuraukset [2] ja hän halusi sisällyttää myös yksilölliset ja sisäiset tuntemukset (esim. havainnossa annetut kvaliteetit tai uskonnolliset tunteet) käsitysten merkityksellisiksi sisällöiksi [3]. Peirce korosti erityisesti myöhemmissä 1900-luvun alun muotoiluissaan [4] periaatteesta, että käsityksen merkitys on toinen käsitys sen mahdollisista, eri tilanteissa eri tavoin aktualisoituvista ”käytännön seurauksista” ja on siksi yleinen ja riippumaton yksilön aktuaalisista sisäisistä mielentiloista.

    Erikieliset vastineet

    maxim of pragmatismenglanti (English)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    JamesW1907, PeirceEP, Pietarinen-Snellman2006, PihlströmS2007

    Alaviitteet

    1. Peirce EP1:132, 1878.
    2. James 1907, 28-29.
    3. Peirce EP2:419, 1907.
    4. mm. Peirce EP2:340, 1905.

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 21.11.2024: Filosofia:pragmatismin maksiimi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:pragmatismin maksiimi.)