maanvuokra

Määritelmä sopimukseen perustuva määräaikainen, vastikkeellinen, hallintaa edellyttävä käyttöoikeus kiinteistöön tai alueeseen

Selite

Kaikkea maanvuokraa sääntelee maanvuokralaki (258/1966). Vuokrasopimuksen osapuolet ovat vuokranantaja ja vuokralainen (lain alkuperäisen terminologian mukaan vuokramies). Maanvuokra edellyttää sopimusta, jonka lisäksi on oltava vastikkeellinen. Esimerkiksi testamentilla tai lahjana sitä ei voida perustaa. Sopimuksin pysyväksi perustettu käyttöoikeus ei myöskään ole maanvuokraa. Vuokraoikeus tarkoittaa yksinomaista, myös vuokranantajan hallinnan poissulkevaa käyttöoikeutta. Maanvuokran kohteena voi olla paitsi kiinteistö myös muu maa- tai vesialue.

Vuokran kohteen käyttötarkoitus ratkaisee, mitä maanvuokralain säännöksiä sen yleisten säännösten lisäksi vuokrasuhteeseen sovelletaan. Maanvuokralaissa erotetaan maanvuokra pysyvää asumista varten (tontinvuokra ja muu asuntoalueen vuokra), maanvuokra maatalouden harjoittamista varten (rakennetun viljelmän vuokra ja maatalousmaan vuokra) sekä muu maanvuokra eli kiinteistön tai alueen vuokra kaikkiin muihin tarkoituksiin kuten esimerkiksi teollisuus- tai liiketarkoituksia tai vapaa-ajan asuntoa varten. Näistä vuokramuodoista tontinvuokra ei sopimusvapautta olennaisesti rajoittavien erityisnormiensa vuoksi ole tullut käyttöön juuri lainkaan.

Maanvuokrasopimus on pääsääntöisesti tehtävä kirjallisesti, ja siihen on otettava kaikki sopimusehdot. Enimmäisvuokra-aika on sata vuotta lukuun ottamatta maanvuokraa maatalouden harjoittamista varten, jossa se on huomattavasti lyhempi. Muussa maanvuokrassa sopimus voidaan tehdä myös toistaiseksi. Vuokramaksun suuruudesta voidaan vapaasti määrätä. Kohtuuton vuokramaksu on kuitenkin soviteltavissa. Osapuolten oikeudesta vuokrasopimuksen purkamiseen ja irtisanomiseen on säädetty yksityiskohtaisesti.

Maanvuokraoikeuden haltija on maakaaren (540/1995) mukaan velvollinen kirjaamaan oikeutensa, jos oikeus saadaan siirtää kolmannelle kiinteistön omistajaa kuulematta ja jos alueella on tai sille saadaan sopimuksen mukaan rakentaa oikeudenhaltijalle kuuluvia rakennuksia tai laitteita (MK 14:1). Kirjaamisvelvollisuus koskee jo ensimmäistä saantoa, jolla maanvuokraoikeus on perustettu. Kirjaamisvelvollisuuden alaisen vuokraoikeuden luovutussopimus on tehtävä kirjallisesti, ja siitä on maakaaren mukaan käytävä ilmi samat tiedot kuin kiinteistön kauppakirjasta. Tällaisen vuokraoikeuden luovutussopimus voidaan tehdä myös sähköisesti maakaaressa tarkoitetussa kaupankäyntijärjestelmässä. Kirjaamisvelvollisuuden piiriin kuuluva, kirjattu maanvuokraoikeus vuokralaiselle kuuluvine rakennuksineen voi myös olla kiinteistökiinnityksen kohteena (MK 19:1).

Maanvuokra luetaan kiinteistöön kohdistuviin erityisiin oikeuksiin. Kun vuokrataan sekä maa-alue että rakennus tai sen osa (huoneisto), sopimuksen pääasiallinen tarkoitus ratkaisee, onko kysymys maan- vai huoneenvuokrasta. Jos taas sopimuksen pääasiallinen tarkoitus on käyttää hyväksi alueen maa-aineksia tai metsää, kyseessä on irrottamisoikeutta koskeva sopimus, ei maanvuokra.

Käytetyt lähteet: maakaari (540/1995) 2:4, 14:2 ja 19:1

Lisätiedot
Kirjoittaja: Leena Kartio

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

KartioL1983, KartioL1988, WirilanderJ1993

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 24.4.2024: Oikeustiede:maanvuokra. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:maanvuokra.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →