Oikeustiede:kaksoislegitimiteetti
kaksoislegitimiteetti
| kaksoislegitimiteetti |
Vuoden 1919 hallitusmuodossa säädettyä ylimmän hallitusvallan järjestelyä eli päätösvaltasuhteita eduskunnan, tasavallan presidentin ja valtioneuvoston sekä pääministerin kesken, luonnehdittiin valtio-opillisessa tutkimuksessa joskus semipresidialismin käsitteellä. Viitattiin siihen, että Suomessa ei sovelleta ns. täysparlamentarismia, jolloin koko hallitusvalta on parlamentarismin välityksin eduskunnan luottamusvaatimuksen katteessa. Tasavallan presidentti saattoi käyttää itsenäistä päätösvaltaa. Tämä järjestelmä purettiin pääosin vuoden 2000 perustuslaissa mm. sääntelyillä, joilla eduskunta valitsee pääministerin presidentin osallistumatta sanan poliittisessa merkityksessä hallituksen muodostamiseen. Perustuslakiin tuli lisäksi useita pääministerin asemaa korostavia sääntelyitä, ja tasavallan presidentin päätöksenteko sidottiin pääosiltaan valtioneuvoston ratkaisuehdotuksiin (PeL 58.1 §).
Perustuslakiuudistuksen jälkeen pääministeri ja tasavallan presidentti toimivat päätösvaltapositiossa, jossa pääministeri hallituksineen voi legitimoida asemansa suhteessa kansalaisten vaaleissa valitseman eduskunnan luottamukseen, tasavallan presidentti puolestaan sillä, että presidentti valitaan suorassa kansanvaalissa kansalaisten äänten ehdottomalla enemmistöllä.
Euroopan unionin piirissä kaksoislegitimiteetillä viitataan Euroopan parlamentin yhteistyöhön jäsenvaltioiden kansanedustuslaitosten kanssa.Kirjoittaja: Ilkka Saraviita
Lähikäsitteet
- demokratia
- eduskunta
- epäluottamuslause
- kansansuvereniteettiperiaate
- legitimiteetti
- luottamuslause
- parlamentarismi
- pääministeri
- tasavallan presidentti
- täysparlamentarismi
- valtioneuvosto (valtiosääntöoikeus)
- valtioneuvoston ratkaisuehdotus tasavallan presidentille
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:kaksoislegitimiteetti. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:kaksoislegitimiteetti.)
