Kielitiede:erosija
erosija
| erosija |
Määritelmä
paikallissija, joka ilmaisee jostain irtautumista tai lähtemistä
Selite
Erosija on nimitys paikallissijalle, joka ilmaisee poistumista jostain paikasta (vrt. olosija, tulosija, väyläsija). Suomen erosijat ovat elatiivi (esim. talo-sta, venee-stä) ja ablatiivi (esim. talo-lta, venee-ltä). Myös muissa uralilaisissa kielissä esiintyy erosijoja. Monissa uralilaisissa kielissä erosijoja on suomesta poiketen vain yksi. Tällaisia kieliä ovat muun muassa osa saamelaiskielistä, esimerkiksi etelä- ja luulajansaame, sekä samojedikielet, esimerkiksi tundranenetsi ja metsäenetsi. Mordvalaiskielissä esiintyy yksi produktiivinen ja yksi marginaalinen erosija, permiläisissä kielissä komissa ja udmurtissa kaksi erosijaa, ja unkarissa on useimmista muista uralilaisista kielistä poiketen kolme erosijaa.
Lisätiedot
VISK2008 Erosija on yhteisnimitys paikallissijoille elatiivi ja ablatiivi, jotka konkreettisessa merkityksessään ilmaisevat jostakin lähtemistä tai irtaantumista. Myös partitiivikiteymät kuten kotoa, kaukaa ovat erosijaisia. (» § 1235).
Lähikäsitteet
- paikallissija (yläkäsite)
- latiivi (yläkäsite)
- elatiivi (alakäsite)
- ablatiivi (alakäsite)
- olosija
- tulosija (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
BartensR1999, BartensR2000, CreisselsD2011, Kenesi&Szécsényi2022, NikolaevaI2014, SieglF2013, YlikoskiJ2022
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Kielitiede:erosija. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:erosija.)