Oikeustiede:lunastus
lunastuskiinteistöoikeudessa
| lunastus |
Perustuslain 15 §:ssä tarkoitetusta lunastuksesta on perinteisesti käytetty pakkolunastuksen (expropriation) nimikettä. Nykyisessä pakkolunastusta koskevassa lunastuslaissa (LunL 603/1977) käytetään edeltävästä pakkolunastuslainsäädännöstä poiketen ainoastaan lunastuksen (inlösning) käsitettä. Pakkolunastusta tapahtuu lisäksi erityislainsäädännön nojalla, esimerkiksi puolustustarkoituksiin (laki 1301/1996, puolustuspakkolunastus). Lunastuksenomaista käyttöoikeuden perustamista esiintyy lisäksi muun lainsäädännön nojalla, esimerkiksi kiinteistönmuodostuksessa rasitteiden perustamiseksi tai kaivos- ja vesihankkeiden tarvitsemien käyttöoikeuksien perustamiseksi. Lunastuksen käsite on tällöin laajempi kuin perustuslaissa tarkoitettu pakkolunastuksen käsite.
Lunastus yleistä tarvetta varten kohdistuu yleensä kiinteän omaisuuden omistusoikeuteen. Kiinteään omaisuuteen rinnastetaan siihen kohdistuva rajoitettu käyttöoikeus, esimerkiksi rasiteoikeus, mutta lunastamalla voidaan myös asettaa omaisuuden omistajalle tai haltijalle käyttörajoituksia tai päinvastoin perustaa käyttöoikeuksia (pakkorasitteita, ilmailun tai voimajohtojen turvaamiseksi käyttörajoituksia, luonnonsuojelurajoituksia ym.) yleisen tarpeen vaatimaa hanketta toteuttavan lunastajan hyväksi. Lunastamalla voidaan: 1) hankkia kiinteää omaisuutta taikka pysyvä tai määräaikainen erityinen oikeus; 2) rajoittaa pysyvästi tai määräajaksi oikeutta käyttää tai vallita kiinteää omaisuutta taikka erityistä oikeutta; sekä 3) lakkauttaa erityinen oikeus (LunL 3 §). Lunastusta ei saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla taikka jos lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta on suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty. Vaihtoehtoiset hankkeen toteuttamistavat tulee siis selvittää.
Lunastuslaissa tarkoitettu lunastus edellyttää pääsääntöisesti lunastuslupaa, mutta joissakin tapauksissa, esimerkiksi asemakaavan toteuttamiseen liittyvissä tietyissä hankkeissa lupaa ei aina vaadita. Lunastusluvan antaa yleisen tarpeen vaatimuksen täyttyessä pääsääntöisesti valtioneuvosto, rakennuslainsäädännössä tarkoitetuissa tilanteissa myös ympäristöministeriö. Lunastus toimeenpannaan lunastustoimituksessa, joka on kiinteistötoimituksen erityislaji ja jonka toimittaa lunastustoimikunta. Siinä määritellään lunastuksen kohde, annettavan oikeuden sisältö ja suoritettava korvaus. Lunastuskorvauksen tulee olla täysi. Omaisuuden haltuunotto tai muun oikeuden voimaansaattaminen edellyttää korvauksen suorittamista toimituksen päätyttyä. Tietyin edellytyksin voidaan ennen toimituksen päättämistä antaa oikeus ennakkohaltuunottoon. Kiinteistötoimitusten yhteydessä tapahtuviin lunastuksiin (esimerkiksi yhteisalueosuuksien tai rasitteiden siirroissa) sovelletaan pääsääntöisesti kiinteistönmuodostamislain menettelysäännöksiä.
Käyttöoikeuksien perustamista kaivos-, tie- ja vesilainsäädännön nojalla tarkastellaan toisaalla. Kunnan oikeudesta lunastaa kaavallisiin tarkoituksiin maankäyttö- ja rakennuslain nojalla ks. maanhankintajärjestelmä.Kirjoittaja: Erkki J. Hollo
Lähikäsitteet
- ennakkohaltuunotto
- kaivosoikeus
- kiinteistötoimitus
- kiinteä omaisuus
- konfiskaatio
- käyttöoikeus
- lunastuskorvaus
- lunastustoimitus
- omaisuudensuoja
- omistusoikeus
- puolustuspakkolunastus
- rakennuspoliittinen lunastus
- rakentamiskehotus
- rasite
- tieoikeus
- tietoimitus
Käytetyt lähteet
HolloE1984, Kuusiniemi&Peltomaa2000, OjanenI1978
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:lunastus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:lunastus.)