Oikeustiede:pakkolunastus (valtiosääntöoikeus)

pakkolunastus

valtiosääntöoikeus

pakkolunastus

Definition yksityisomistuksessa olevan varallisuuden ottaminen yleiseen l. yhteiskunnalliseen omistukseen (tarpeeseen) täyttä korvausta vastaan tavallisella lailla

Explanation Pakkolunastukselle asetetaan perustuslain 15.2 §:ssä kolme ehtoa. Pakkolunastuksen tulee perustua joko ennakolta säädettyyn yleislakiin tai ad hoc varallisuuseräkohtaiseen erityislakiin. Toiseksi lunastettavan omaisuuden omistajan tulee saada täysi korvaus eli markkinahinta. Joskus on katsottu, että se olisi lisäksi korkein käypä hinta. Kolmanneksi edellytetään "yleisen tarpeen" olemassaoloa. Lunastuksen saajana on yleensä valtio tai kunta, poikkeustapauksessa yksityinen omistaja "yleisen tarpeen" edellyttäessä tätä. Pakkolunastukseen valtuuttavassa yleislaissa (pakkolunastuslaki, 603/1977) yleisen tarpeen olemassaolon arvioi ensi vaiheessa hallintoviranomainen, mutta muutoksenhakuoikeuksin tuomioistuimeen. Erityislain tapauksessa yleisen tarpeen olemassaolo arvioidaan eduskuntakäsittelyvaiheessa tai siten, että yleisen tarpeen arviointi säädetään toteutettavaksi pakkolunastuslain sääntelyjen mukaan. Varallisuuseräkohtaisessa pakkolunastusta tarkoittavassa laissa voi olla viittaus yleiseen pakkolunastuslakiin erityislain tarkoittamalla alalla esimerkiksi pakkolunastuskorvauksen määräytymisperusteiden osalta.

To encyclopaedic article →

Additional Information
Kirjoittaja: Ilkka Saraviita

Related Concepts

• perusoikeuksien yleiset rajoittamisedellytykset
• pakkolunastuslaki
• konfiskatorinen vero
• omaisuudensuoja

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.3.2021: Oikeustiede:pakkolunastus (valtiosääntöoikeus). (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:pakkolunastus (valtiosääntöoikeus).)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →