lakien perustuslainmukaisuus


lakien perustuslainmukaisuus

Määritelmä lainopissa erotetaan toisistaan lain muodollinen ja aineellinen perustuslainmukaisuus: laki on muodollisesti perustuslainmukainen, jos se on käsitelty ja hyväksytty perustuslain vaatimassa menettelyssä, ja se on aineellisesti perustuslainmukainen, jollei sen sisältö ole ristiriidassa perustuslain sisällön kanssa ja jos sen sisältö muuten vastaa perustuslain lainsäädännölle asettamia vaatimuksia

Selite

Oikeussääntöjä asetettaessa yleisenä lähtökohtana on, että myöhemmin asetetulla oikeussäännöllä syrjäytetään sitä aikaisemmin asetettu oikeussääntö (lex posterior -periaate). Tämän periaatteen kuitenkin ohittaa oikeusjärjestelmässä omaksutun hierarkiaopin mukainen lex superior -periaate: valtionsisäisesti perustuslaki korkeimmanasteisena säädöksenä määrää alemmanasteisten säädösten, kuten tavallisten lakien, tuottamistavan ja sisällön. Siitä seuraa, a) että lait on hyväksyttävä perustuslain määräämällä tavalla ja b) että niiden sisällön tulee vastata perustuslain asettamia sisällöllisiä vaatimuksia. Suomen valtiosääntöisessä järjestelmässä tämä vastaavuus tutkitaan ensisijaisesti lainsäätämisvaiheessa, ennen kuin eduskunta on lain hyväksynyt. Kysymys on siis ennakollisesta säädösvalvonnasta. Sen hoitaminen eduskunnassa kuuluu lähinnä perustuslakivaliokunnalle. Se joutuu näin osin samantapaisten arviointien eteen, jotka erinäisissä vieraissa oikeusjärjestelmissä kuuluvat perustuslakituomioistuimelle tai tavallisille tuomioistuimille.

Ennakollisessa säädösvalvonnassa lakiehdotuksen mahdollista ristiriitaa perustuslain kanssa voidaan parhaiten tutkia konstruoimalla hypoteettisia suoran soveltamisen tilanteita, joissa perustuslainsäännös ja ehdotetun lain säännös olisivat molemmat voimassa ja käytettävissä. Tuollaisessa suoran soveltamisen tilanteessa normiristiriita on mahdollista pelkistää esimerkiksi seuraaviin asetelmiin: 1) normi määrää toimittavaksi tietyllä tavalla, ja toinen normi kieltää tämän toimintatavan, 2) normi sallii tietyn toiminnan, ja toinen normi kieltää tämän toiminnan, 3) normi antaa valtionorgaanille tai viranomaiselle toimivallan, ja toinen normi evää orgaanilta tai viranomaiselta tämän toimivallan. Yleistäen: kahden normin välisen ristiriidan katsotaan olevan olemassa, jos toisen normin noudattaminen tai soveltaminen välttämättä tai mahdollisesti loukkaa toista.

Havaittuaan lakiehdotuksessa ristiriidan perustuslain kanssa perustuslakivaliokunta lausunnossaan tai joissakin tapauksissa myös mietinnössään esittää/ehdottaa lakiehdotukseen muutoksia ristiriidan poistamiseksi julistamatta itseään perustuslaiksi tai kahden kolmanneksen enemmistöllä (täysivaltaisuuden siirrot kansainvälisille elimille). Vaihtoehtoisesti valiokunta voi esittää perustuslain tekstin muuttamista, jotta lakiehdotus voitaisiin hyväksyä ilman muutoksia ja tavallisena lakina. Esitysvalikkoon kuuluu myös esitys tai ehdotus lakiehdotuksen hylkäämisestä.

Vastaavasti tuomioistuimilla on perustuslain 106 §:n mukaan soveltamistilanteessa annettava etusija perustuslainsäännökselle, jos sovellettavan alemmanasteisen säännöksen ristiriita perustuslain kanssa on ilmeinen. Pääsääntöisesti ristiriitaa ei ole pidettävä ilmeisenä, jos perustuslakivaliokunta lain eduskuntakäsittelyn yhteydessä on lausunnossaan todennut ristiriidattomuuden.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Antero Jyränki

Lähikäsitteet

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:lakien perustuslainmukaisuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:lakien perustuslainmukaisuus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →