säännöstelyvaltuuslainsäädäntö


säännöstelyvaltuuslainsäädäntö

Määritelmä valtiontalouden ja kansainvälisen talouden suhdannemuutosten (häiriötilanteiden) edellyttämä elinkeinotoiminnan ja yksityistalouden ohjaaminen lainsäädäntötoimin, joiden sisältämien lainsäädäntövallan delegointien nojalla säännöstelytoimet toteutetaan asetuksilla tai valtioneuvoston päätöksillä

Selite

Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen julkisen vallan oli puututtava useista eri syistä elinkeinoelämän toimintaan, tavaroiden tuontiin, vientiin ja elinkeinovarallisuuden käyttötapoihin samoin kuin palkka-, vuokra- ja korkotasoon. Vuoden 1919 HM 6 §:n 1 momentissa säädetyn omaisuudensuojasäännöksen tulkinnat johtivat usein siihen, että tällaiset lainsäädäntötoimet luokiteltiin eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntojen pohjalta perustuslain vastaisiksi ja jouduttiin toteuttamaan poikkeuslaeilla.

Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksessa, vuoden 2000 perustuslaissa ja erityisesti eduskunnan perustuslakivaliokunnan kehittämien perusoikeuksien tulkintasääntöjen välityksin omaisuudensuoja arvioitiin sittemmin muiden perusoikeussäännösten tavoin (perusoikeuksien yleiset rajoittamisvaltuudet) ja säännöstelyvaltuuslainsäädännön valtiosääntöoikeudellinen ongelmallisuus väistyi. Käsite "säännöstelyvaltuudet" korvattiin ilmauksella "elinkeinoelämän sääntely". Osaltaan tähän vaikuttivat kansainvälisoikeudelliset, kansainvälisen kaupan vapauteen tähtäävät sopimusjärjestelmät kuten GATT, OECD ja EU-järjestelmä.

Oma erityinen varautuminen säännöstelyvaltuuksien käyttöön sisältyy kriisitilalainsäädäntöön.

Tästä laajempaan kuvaukseen →

Lisätiedot
Kirjoittaja: Ilkka Saraviita

Lähikäsitteet

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:säännöstelyvaltuuslainsäädäntö. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:säännöstelyvaltuuslainsäädäntö.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →