Oikeustiede:säännöstelyvaltuuslainsäädäntö
säännöstelyvaltuuslainsäädäntö
säännöstelyvaltuuslainsäädäntö |
Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen julkisen vallan oli puututtava useista eri syistä elinkeinoelämän toimintaan, tavaroiden tuontiin, vientiin ja elinkeinovarallisuuden käyttötapoihin samoin kuin palkka-, vuokra- ja korkotasoon. Vuoden 1919 HM 6 §:n 1 momentissa säädetyn omaisuudensuojasäännöksen tulkinnat johtivat usein siihen, että tällaiset lainsäädäntötoimet luokiteltiin eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntojen pohjalta perustuslain vastaisiksi ja jouduttiin toteuttamaan poikkeuslaeilla.
Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksessa, vuoden 2000 perustuslaissa ja erityisesti eduskunnan perustuslakivaliokunnan kehittämien perusoikeuksien tulkintasääntöjen välityksin omaisuudensuoja arvioitiin sittemmin muiden perusoikeussäännösten tavoin (perusoikeuksien yleiset rajoittamisvaltuudet) ja säännöstelyvaltuuslainsäädännön valtiosääntöoikeudellinen ongelmallisuus väistyi. Käsite "säännöstelyvaltuudet" korvattiin ilmauksella "elinkeinoelämän sääntely". Osaltaan tähän vaikuttivat kansainvälisoikeudelliset, kansainvälisen kaupan vapauteen tähtäävät sopimusjärjestelmät kuten GATT, OECD ja EU-järjestelmä.
Oma erityinen varautuminen säännöstelyvaltuuksien käyttöön sisältyy kriisitilalainsäädäntöön.Kirjoittaja: Ilkka Saraviita
Lähikäsitteet
- asetus
- eduskunnan perustuslakivaliokunta
- kriisitilalainsäädäntö
- lainsäädäntövallan delegointi
- omaisuudensuoja
- perusoikeuksien yleiset rajoittamisedellytykset
- perustuslaki
- valtioneuvosto (valtiosääntöoikeus)
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:säännöstelyvaltuuslainsäädäntö. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:säännöstelyvaltuuslainsäädäntö.)