Oikeustiede:asetus (EUn)
asetusEU:n
| asetus | (EU:n) | ||
| A | (lyhenne) |
unionin lainsäädäntöinstrumentti, jota voidaan soveltaa suoraan ilman kansallista lainsäädäntöä
Asetus on unionin lainsäädäntöinstrumentti, joka lähinnä vastaa luonteeltaan kansallista lainsäädäntöä. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 288 artiklan mukaan asetus "pätee yleisesti. Se on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa." Etusijaperiaatteen johdosta asetus syrjäyttää kansallisen oikeuden. Ristiriitatilanteessa asetusta sovelletaan kansallisen oikeuslähteen sijaan. Kaikilla asetuksen oikeusohjeilla ei kuitenkaan välttämättä ole välitöntä oikeusvaikutusta. Joissain tapauksissa asetus antaa jäsenvaltioille harkintavaltaa tai edellyttä toimeenpanoa. Asetuksella ei tältä osin ole välitöntä vaikutusta, vaikka se onkin suoraan sovellettava.
Asetus-termin merkityksestä kansallisessa oikeudessa ks. asetus (lainvalmistelu).
Kirjoittaja: Samuli Miettinen
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Graig&DeBúrca2011, OjanenT2010, RaitioJ 2010
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.2.2026: Oikeustiede:asetus (EUn). (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:asetus (EUn).)
