turvallisuuspolitiikka


turvallisuuspolitiikka

Määritelmä politiikka, jonka päämääränä on Suomen alueellisen koskemattomuuden ja itsenäisyyden säilyttäminen sekä perusarvojen turvaaminen

Selite

Turvallisuuspolitiikan päämääränä on Suomen alueellisen koskemattomuuden ja itsenäisyyden säilyttäminen ja perusarvojen turvaaminen. Se kattaa turvallisuuteen liittyvän ulkopolitiikan osan sekä puolustuspolitiikan ja maanpuolustuksen. Lisäksi turvallisuuspolitiikkaan on sisällytetty osa eräistä yhteiskuntapolitiikan alueista kuten talous- ja ympäristöpolitiikasta sekä yleisen järjestyksen ylläpito. Laajan turvallisuuskäsityksen sisältö on kehittynyt olosuhteiden muutoksen mukaisesti, ja se kattaa nykyisin useat erilaiset kysymykset, ilmiöt ja haasteet. Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta käsittelee valmistelevasti tärkeät ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja muita Suomen suhteita ulkovaltoihin koskevat asiat, näihin liittyvät tärkeät sisäisen turvallisuuden asiat sekä tärkeät kokonaismaanpuolustusta koskevat asiat.

Turvallisuuspolitiikan keskeinen asema ja sen alan laajeneminen puoltavat turvallisuuspolitiikan ilmenemistä ulkopolitiikan rinnalla. Ulkopolitiikka ja turvallisuuspolitiikka eivät kattokäsitteen osina ole toisiaan täydentäviä vaan kattavat toisensa osin tai kokonaan. Ulkopolitiikan keinoin pyritään turvallisuuteen, toisaalta turvallisuuspolitiikka kattaa laajasti ulkoisten suhteiden kentän. Käsite ulko- ja turvallisuuspolitiikka on esiintynyt Euroopan unionissa sen jälkeen kun Maastrichtin sopimuksessa määrättiin EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Turvallisuuspolitiikkaa käytetään myös puolustuspolitiikan kanssa yhdistelmäkäsitteenä riippuen siitä, mihin painopiste halutaan asettaa. EU:ssa on nyttemmin otettu käyttöön termi yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ja Suomessa valtioneuvoston selontekojen yhteydessä.

Päätösvalta sodasta ja rauhasta on sisällytetty toimivaltaa kansainvälisissä asioissa koskevaan perustuslain säännökseen jo historiallisista syistä. Sota, rauha ja liittosopimukset olivat vielä 1700-luvulla ulkopolitiikan keskeistä sisältöä. Perustuslain maanpuolustusta koskevassa luvussa ovat säännökset maanpuolustusvelvollisuudesta, puolustusvoimien ylipäällikkyydestä (ks. sotilaskäskyasia) ja liikekannallepanosta. Tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja eduskunta osallistuvat säännönmukaisesti päätöksiin, jotka koskevat sotilaallista kriisinhallintaa sekä sota- ja kriisivaltuuksia.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Ora Meres-Wuori

Lähikäsitteet

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:turvallisuuspolitiikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:turvallisuuspolitiikka.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →