takaus


takaus

Määritelmä sitoumus, jolla sitoumuksen antaja (takaaja) ottaa vastatakseen velkojalle toisen henkilön (velallisen) velvoitteesta (päävelasta)

Selite

Määritelmä on takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain (361/1999, takauslaki) 2 §:n 1 kohdassa. Lain 1 §:ssä puhutaan velvoitteen sijasta velasta. Takaus on päävelasta annettu vakuus, jolla velkoja turvaa asemaansa.

Takaus on yksi henkilövakuuksista. Siinä, kuten henkilövakuuksissa yleensäkin, vakuuden arvon ratkaisee takauksen antajan maksukyky. Takausta käytetään, kun velallisella ei ole mahdollisuutta perustaa esinevakuusoikeutta velkojalle. Takauksia on hyvin monenlaisia, kuten toissijainen takaus ja omavelkainen takaus, täytetakaus ja yleistakaus sekä vastatakaus, jälkitakaus ja pankkitakaus. Ellei toisin ole sovittu, takaus on toissijainen takaus.

Takausta on säännelty 1.10.1999 voimaan tulleella lailla. Taloudellinen lama 1990-luvun alussa toi esiin silloisen takausta koskeneen sääntelyn epäkohdat. Lainsäädäntö oli vanhaa ja aukollista, mikä aiheutti sen, että takaajan vastuuta pidettiin kohtuuttomana lama-aikana. Vuonna 1999 annetulla lailla pystyttiin poistamaan suurin osa epäkohdista.

Takauslain esitöissä kerrottiin, että suomalaisten pankkien myöntämissä lainoissa 1998 oli vakuutena 800.000 takausta. Keskimääräinen kotitalouden takausvelan määrä oli tuolloin 100.000 markkaa. Sen jälkeen henkilötakaajien osuus pankkilainojen vakuuksista on vähentynyt selvästi. Luottolaitoksia koskevan lainsäädännön muutoksillakin on vaikutettu takausvastuiden vähentymiseen. Luotonantoa koskevilla säännöksillä on pyritty henkilötakausten vähentämiseen.

Takaus voidaan antaa kaikentyyppisistä veloista. Takaus voidaan antaa myös mahdollisesta tulevasta velasta, kuten esimerkiksi ehkä tulevan sopimusrikkomuksen synnyttämästä vahingonkorvauksesta. Takausvelka on yleensä rahavelka, mutta takaus voidaan antaa muustakin velallisen suorituksesta. Takauslain 26 §:n 1 momentin mukaan takaajalla on kuitenkin oikeus aina halutessaan tehdä rahasuoritus, vaikka velallisen olisi sitoutunut muuhun suoritukseen. Valinnan mahdollisuus voidaan syrjäyttää sopimuksin, ellei takaaja ole takauslaissa tarkoitettu yksityistakaaja (takauslain 1 §:n 3 mom.).

Tästä laajempaan kuvaukseen →

Lisätiedot
Kirjoittaja: Ari Saarnilehto

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

AurejärviE2001, EIF-I, HE189/1998, NorrosO2012, Saarnilehto&al2012, SaarnilehtoA(toim.)2003, Saarnilehto&al2013, Aurejärvi&Hemmo2006

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:takaus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:takaus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →