Oikeustiede:pankkitakaus
pankkitakaus
| pankkitakaus |
Termiä ei ole määritelty takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetussa laissa (361/1998, takauslaki).
Takaukset on luottokäytännössä voitu jakaa kolmeen ryhmään sen perusteella, kuka antaa takauksen. Jaottelussa takaajia ovat ensinnäkin julkisyhteisöt, toiseksi pankit ja kolmantena ryhmänä yksityishenkilöt. Jaottelu ei välttämättä ole kattava, mutta kuvaa hyvin, miten monipuolisia takaukset voivat olla. Jaottelu ei perustu takauslain säännöksiin. Yksityishenkilöt, esimerkiksi yksityistakaajat, on kuitenkin otettu huomioon säännöksissä.
Pankkitakausta omana takaustyyppinä puoltaa se, että pankeilla on omat käytäntönsä antaessaan takauksen. Takausten antaminen on osa niiden liiketoimintaa. Takauksen antamisen yhteydessä pyritään siihen, ettei pankki kärsi tappiota, vaikka joutuisi takauksensa perusteella maksamaan velallisen velan. Sen vuoksi pankki vaatii vakuutta velallisen takautumisvelan maksamiselle, esimerkiksi vastatakauksen.
Pankki ei ole yksityistakaaja, joten takauslaki on pankkitakauksen osalta dispositiivinen paitsi jos vastapuolena yksityistakaaja, jonka suojaksi annetut normit ovat pääosin pakottavia. Toisaalta pankki on luotonantaja, joka pyrkii aina turvaamaan etunsa erilaisin keinoin, muun muassa vastasitoumuksia ja vastatakauksia käyttäen.Kirjoittaja: Ari Saarnilehto
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
AurejärviE2001, Aurejärvi&Hemmo2006, Saarnilehto&al2012
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:pankkitakaus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:pankkitakaus.)