Oikeustiede:liitännäiskustannukset
liitännäiskustannukset
liitännäiskustannukset |
Takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetussa lain (361/1999, takauslaki) 4 §:n mukaan takaus katsotaan annetuksi vain velan pääomasta, jollei ole sovittu, että takaus koskee myös korkoa tai muita liitännäiskustannuksia. Jos halutaan, että takaaja vastaa liitännäiskustannuksista, ne on mainittava takauksessa velkoina, joista takaaja vastaa. Säännöksen avulla saadaan takaussitoumuksesta selkeä tieto päävelan sisällöstä.
Liitännäiskustannuksia ei ole tarkasti lueteltu takauslaissa. Se johtuu siitä, että kattavan luettelon laatiminen ei olisi onnistunut, koska liitännäiskustannukset vaihtelevat sen mukaan, mikä on päävelka ja mitä siitä on sovittu. Sehän voi olla muukin kuin rahasuoritus. Liitännäiskustannuksia ovat esimerkiksi korko, viivästyskorko, velan selvittämisestä aiheutuvat kulut, perimiskulut ja vakuuksista maksettavat maksut. Kyse on kustannuksista, jotka liittyvät päävelkaan sekä sen hoitamiseen ja perimiseen. Niistä voidaan käyttää myös nimitystä liitännäiskulu.
Velkojan on takauslain 4 §:n 2 momentin mukaan ilmoitettava takaajalle velallisen maksuviivästyksestä kuukauden kuluessa viivästyksen alkamisesta, kun takaus on annettu myös liitännäiskustannuksista. Jos velkoja ilmoittaa viivästyksestä tätä myöhemmin, takaaja vastaa velan korosta, viivästyskorosta tai muusta aikaan sidotusta hyvityksestä vasta ilmoituksen antamis- tai lähettämispäivästä lukien. Jos velkoja voi osoittaa, että takaaja on muutoin tiennyt maksuviivästyksestä, takaaja vastaa mainitusta hyvityksestä siitä ajankohdasta lukien, jona hän on saanut viivästyksestä tiedon. Säännöllä on merkitystä esimerkiksi viivästyskorkoa laskettaessa.Kirjoittaja: Ari Saarnilehto
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
AurejärviE2001, Aurejärvi&Hemmo2006, HE189/1998, Saarnilehto&al2012
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:liitännäiskustannukset. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:liitännäiskustannukset.)