Oikeustiede:henkilökohtainen tulolähde
henkilökohtainen tulolähde
| muun toiminnan tulolähde | |||
| muu toiminta | |||
| henkilökohtainen tulolähde | |||
| henkilökohtainen tulo |
Tuloverotuksessa verovelvollisen harjoittama toiminta jaetaan toiminnan luonteen perusteella kolmeen tulolähteeseen: elinkeinotoiminnan ja maatalouden tulolähteisiin sekä henkilökohtaiseen tulolähteeseen. Kunkin tulolähteen toimintaan liittyvät tulot otetaan huomioon kyseisen tulolähteen tuloa laskettaessa. Myös verovelvollisen menot kohdistetaan eri tulolähteisiin. Tuloverotuksen tulo lasketaan siten tulolähdekohtaisesti. Lisäksi tappiontasaus on tulolähdekohtaista: tulolähteen tappio voidaan vähentää vain saman tulolähteen tulosta. Tulolähdejako vastaa tuloverolain, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain ja maatilatalouden tuloverolain soveltamisaloja. Henkilökohtaisen tulolähteen tulo lasketaan tuloverolain säännösten mukaan.
Termi henkilökohtainen tulolähde viittaa luonnollisen henkilön elinkeinotoiminnan ja maatalouden ulkopuoliseen toimintaan. Luonnollisilla henkilöillä ja kuolinpesillä onkin lähes aina henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvaa toimintaa. Tulolähdejako on lähtökohtaisesti riippumaton verovelvollisen oikeudellisesta muodosta, joten myös oikeushenkilöllä voi olla henkilökohtainen tulolähde, jos oikeushenkilö harjoittaa muuta toimintaa kuin elinkeinotoimintaa tai maataloutta. Oikeushenkilöillä henkilökohtaista tulolähdettä kutsutaan muun toiminnan tulolähteeksi. Yhteisöillä ei ole kuitenkaan ollut verovuodesta 2020 alkaen muun toiminnan tulolähdettä, vaan yhteisön harjoittama toiminta maataloutta lukuun ottamatta muodostaa elinkeinotoiminnan tulolähteen. Tämä ei kuitenkin koske muun muassa yleishyödyllisiä yhteisöjä, asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöitä, julkisyhteisöjä eikä osittain verovapaita yhteisöjä. Yhteisöjen tulolähdejaon muutos ei vaikuta siihen, millaista toimintaa tuloverotuksessa pidetään elinkeinotoimintana. Yhteisön muu toiminta ei ole elinkeinotoimintaa, vaikka muu toiminta kuuluisikin elinkeinotoiminnan tulolähteeseen.
Termiä henkilökohtainen tulolähde tai muun toiminnan tulolähde ei käytetä sellaisenaan tuloverolainsäädännössä lukuun ottamatta TVL 152 ja 153 §:n tappioiden vähennysoikeutta koskevia siirtymäsäännöksiä. Sen sijaan termiä henkilökohtainen tulo, joka tarkoittaa henkilökohtaisen tulolähteen tuloa, käytetään osuuskunnasta saatua ylijäämää koskevassa TVL 33 e.3 §:ssä. Oikeushenkilöiden kohdalla termiä muu toiminta käytetään tappiontasausta koskevassa TVL 120 §:ssä ja yhtymästä saadun tulon verotusta koskevissa tuloverolain säännöksissä.
Tuloverolaissa tai muussakaan verolainsäädännössä ei ole määritelty sitä, millainen toiminta kuuluu henkilökohtaiseen tulolähteeseen. Henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluu kuitenkin verovelvollisen harjoittama toiminta, jota ei lueta elinkeinotoiminnan tai maatalouden tulolähteeseen. Elinkeinotoiminnan tulolähde on määritelty EVL 2 §:ssä ja maatalouden tulolähteen soveltamisalaan kuuluva maatalous on määritelty MVL 2.1 §:ssä. Jos verovelvollinen ei harjoita elinkeinotoimintaa tai maataloutta, hänen kaikki tulonsa kuuluvat henkilökohtaiseen tulolähteeseen.
Henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvia tuloja ovat muun muassa palkka-, eläke- ja etuustulot sekä sijoituksista saatavat juoksevat tulot ja luovutusvoitot. Metsätalous kuuluu henkilökohtaiseen tulolähteeseen, jos se ei liity verovelvollisen harjoittamaan elinkeinotoimintaan. Oikeuskäytännön perusteella laajamittainenkaan kiinteistöjen ja osakehuoneistojen vuokraustoiminta ei ole elinkeinotoimintaa, vaan se kuuluu henkilökohtaiseen tulolähteeseen. Sen sijaan vuokraustoiminta, johon liittyy kiinteistöjen jalostamista, on elinkeinotoimintaa. Oikeushenkilöillä muun toiminnan tulolähde muodostuukin yleensä vuokraustoiminnan tuloista ja pitkäaikaisista sijoituksista, joilla ei ole liittymää elinkeinotoimintaan. Henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluu myös sellainen verovelvollisen harjoittama toiminta, jolla ei ole liittymää tulonhankintaan. Kysymys voi olla esimerkiksi harrastustoiminnasta. Luonnollisella henkilöllä ja kuolinpesällä henkilökohtaisen tulolähteen tulot jaetaan niiden luonteen perusteella kahteen tulolajiin: ansio- ja pääomatuloksi.
Henkilökohtaisessa tulolähteessä kaikki tulot ovat lähtökohtaisesti veronalaisia ja niiden hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot ovat vähennyskelpoisia. Henkilökohtaisessa tulolähteessä merkittävimpiä verovapaaksi säädettyjä tuloeriä ovat oman asunnon luovutuksesta ja yrityksen sukupolvenvaihdosluovutuksesta saadun voiton verovapaus sekä eräät etuustulot, kuten toimeentulotuki ja lapsilisät. Tuloverolaissa on useita luonnollisen henkilön verotukseen liittyviä veropoliittisia vähennyksiä. Tällaisia ovat muun muassa ansiotulovähennys, työtulovähennys, metsävähennys, kotitalousvähennys, työasuntovähennys ja perusvähennys sekä alijäämähyvitysjärjestelmä. Yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksessa muun toiminnan tulolähteen tulot ovat pääsääntöisesti verovapaita, mikä tekee yleishyödyllisillä yhteisöillä tulolähdejaosta erityisen merkittävän. Henkilökohtaisessa tulolähteessä tulot ja menot jaksotetaan kassaperiaatteella lukuun ottamatta kirjanpitovelvollisia, jotka jaksottavat muun toiminnan tulolähteen tulot ja menot suoriteperiaatteella.Kirjoittaja: Pekka Nykänen
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Andersson&al2016, s. 6-11, NykänenP2019, s. 133-142, HE 200/1992
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 4.11.2024: Oikeustiede:henkilökohtainen tulolähde. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:henkilökohtainen tulolähde.)