Oikeustiede:maatalous
maatalous
| maatalous | |||
| maatalouden tulolähde |
Verovelvollisen toiminta jaetaan tuloverotuksessa sen luonteen perusteella kolmeen tulolähteeseen. Maatalous muodostaa oman tulolähteensä. Muita tulolähteistä ovat elinkeinotoiminnan tulolähde ja henkilökohtainen tulolähde eli muun toiminnan tulolähde. Maataloutena ja siten maatalouden tulolähteeseen kuuluvana toimintana pidetään MVL 2.1 §:n perusteella maataloutta sekä sellaista erikoismaataloutta taikka maa- tai metsätalouteen liittyvää muuta toimintaa, jota ei ole pidettävä eri liikkeenä.
Erikoismaataloutta ei ole määritelty maatilatalouden tuloverolaissa. Sen sijaan jo kumotun maaseutuleinkeinolain (1295/1990) 4.1 §:n 2 kohdan mukaan erikoismaataloudella tarkoitettiin puutarha- ja taimitarhaviljelyä, turkistarhausta, hevostaloutta, kalanviljelyä ja mehiläishoitoa tai muuta näihin rinnastettavaa toimintaa. Tällaista toimintaa voidaan pitää tuloverotuksessa maataloutena, jos sitä ei ole pidettävä eri liikkeenä eli elinkeinotoimintana. Esimerkiksi pienimuotoista turkistarhausta on pidetty oikeuskäytännössä maataloutena mutta laajamittaista toimintaa elinkeinotoimintana. Maa- tai metsätalouteen liittyvä muu toiminta eli maa- ja metsätalouden liitännäiselinkeinot kuuluvat myös maatalouden tulolähteeseen, jos niitä ei ole pidettävä maa- tai metsätaloudesta erillisenä liikkeenä eli elinkeinotoimintana. Esimerkiksi pienimuotoinen oman tilan tuotteiden jatkojalostus on maataloutta.
Metsätalous ei kuulu koskaan maatalouden tulolähteeseen, vaan se kuuluu yleensä henkilökohtaiseen tulolähteeseen. Jos metsätalous liittyy verovelvollisen elinkeinotoimintaan, metsätalous voi kuulua poikkeuksellisesti elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Metsätalouteen liittyvä toiminta voi kuitenkin olla maataloutta, jos toiminta ei muodosta metsätaloudesta eri liikettä. Kysymys voi olla esimerkiksi omasta metsästä otetun puutavaran jatkojalostuksesta. Tällöinkään varsinainen metsätalous ei kuulu maatalouden tulolähteeseen. Porotalous ei kuulu maatalouteen, vaan porotalouden tuloja verotetaan henkilökohtaisen tulolähteen tuloina.
Maatalouden raja suhteessa muihin tulolähteisiin on yleensä suhteellisen selvää. Rajanveto-ongelmat liittyvät lähinnä maa- ja metsätalouteen liittyvään toimintaan, eli siihen onko tällaista toimintaa pidettävä maataloutena vai elinkeinotoimintana. Maataloutta harjoitetaan MVL 2.2 §:n perusteella maatilalla, jolla tarkoitetaan itsenäistä taloudellista yksikköä, jolla harjoitetaan maa- tai metsätaloutta. Maatalouteen kuuluu toiminta, jossa käytetään hyväksi maatilan luontaisia edellytyksiä. Esimerkiksi kotieläntalous kuuluu oikeuskäytännön mukaan maatalouteen, jos toiminnassa käytetään hyväksi osaksikin tilan omaa rehutuotantoa. Muita arvioinnissa huomioon otettavia seikkoja ovat maa- tai metsätalouteen liittyvän toiminnan laatu ja laajuus sekä varsinaiseen maa- tai metsätalouteen nähden erillisten pääomapanosten tai henkilökunnan tarve.
Maatalouden tulolähteen tulos lasketaan maatilatalouden tuloverolain mukaan. Kaikki maatalouden tulot ovat pääsääntöisesti veronalaisia ja vastaavasti kaikki näiden tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot ovat vähennyskelpoisia. Maatalouden tuloksen laskenta muistuttaa pitkälti elinkeinotulon laskemista. Olennaisena poikkeuksena on tulojen ja menojen jaksottaminen, joka maatalouden tulolähteessä tapahtuu kaikilla verovelvollisilla kassaperiaatteella. Lisäksi rakennusten sekä koneiden ja kaluston hankintamenoista tehtävissä poistoissa on eroja suhteessa elinkeinotulon verotukseen.
Tuloverotuksessa tappiontasaus on tulolähdekohtaista. Maatalouden tappiot vähennetään maatalouden tuloista seuraavan kymmenen vuoden aikana. Luonnollisen henkilö ja kuolinpesä voivat kuitenkin vaatia TVL 59 §:n mukaisesti verovuoden tappion vähentämistä pääomatuloista.Kirjoittaja: Pekka Nykänen
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 4.11.2024: Oikeustiede:maatalous. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:maatalous.)